15.8.2011

Olemme yhä kaikki elossa!

Emme siis ole kuolleet, vaikka blogi ei olekkaan päivittynyt pitkään aikaan.

Aika Leican kanssa on kulunut todella hyvin: kasvaa, syö, nukkuu, leikkiileikkiiiriehuuuleikkii...
Energiaa on PALJON ja sen purkamiseen saa kyllä kulutettua reilusti aikaa. Onneksi Leica silti osaa rauhottua ja keskittyä. Se onkin jo oppinut seuraamaan, istumaan, makamaan ja luokse tuloa. Kaikissa tietenkin on vielä hijomista, mutta hyvin se esimerkiksi istumisen taidon hallitsee :) Tietenkin kaikkea arkipäiväisiä perusjuttuja on tullut "huomaamatta" opetettua.

Leica on myös päässyt tutustumaan monenlaisiin paikkoihin, eläimiin, ihmisiin ja asioihin. Autossa on siis tullut reissattua paljon ja Leicakin siitä jopa taitaa nauttiakin salaa. ;) Eläinkaupoissa ja eri ympäristöissä ollaan kierrelty melkein päivittäin, sekä ihmisten luona vierailtu. Eläin kokemuksina Leica onkin tutustunut isäni koiriin; Fabiin ja Kaapoon. He ottivat Leican hyvin vastaan, mitä nyt Kaapo hieman yritti astua. Fabi tapansa mukaisesti oli hyvin rauhallinen ja varovainen pentua kohtaan.
 Kaverini ja hänen miehensä amerikanbulldog Ukko ja enlanninbulldog Pontus ovat myös tavanneet hörökorvamme :) Ukko ja Leica ovatkin hyviä ystäviä keskenään, vaikka paino eroa onkin yli 35 kiloa. Pellolla on poikien mielestä kiva kirmailla ja painia. Pontus hieman jyräili Leicaa, mutta lopulta tottui sekin vauvaan. Samalla Leica pääsi tutustumaan kahteen lampaaseen, jota se taisi luulla koiraksi, lähestymistapa oli ainakin hieman sellainen. Myös Kalle-poni oli Leicasta ihan kiva, ja pääsi poika hieman kokeilemaan ponin selässä istumistakin :D Kanoja oli myös tavattavissa, mutta Leica ei tainnut niitä edes huomata kunnolla, kun lampaat veivät kaiken huomion.
  Positiivisesti voi todeta, että Leica ottaa KAIKKI ihmiset hyvin avoimesti vastaan. Aina olisi mukava mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Lapsia Leica myös rakastaa ja osaa niiden kanssa olla aina jotenkin varovaisempi, ei esimerkiksi pure tai riehu. Toivottavasti iän myötä ei tuo piirre koirasta katoa. 
Lampaita
Ukko on Leican esikuva
Jeee
Ukko on Leican paraskaveri :)
Kaapo ja Leica
Fabi tarkkailee varovaisesti vauvaa!

Hihnassa olemme aika paljon lenkkeilleet, se sujuukin jo kuin vanhalta tekijältä. Jaksaa keskittyä pelkkään kävelemiseenkin jo suhteellisen hyvin ikäisekseen ja tuntuu että Leicaa ei saa helposti edes väsytettyä. Onneksi on alueita jossa sitä voi juoksuttaa vapaana, niin saa pahimmat virrat purettua pois. Mutta en nyt muista oliko muuta jännää... kirjoittelen myöhemmin sitten lisää

 Leica autoilee jo kiltisti
 Jonna ja Leica öllöttelee mökillä
 Olen parrakas
 Uljas poika
 Leica ihmetteli ääniä

2.8.2011

Leica kotona!

En ole kerennyt kirjoittamaan kauheasti tänne blogiin, koska Leica on nyt täällä! Tuntuu ihan uskomattoman ihanalta.

Mutta siis lähdimme hakemaan Leicaa lauantai aamuna ja matka Seinäjoelle tuntui tavallista pidemmältä, odotus oli niin hurja. Pääsimme perille ja Leicahan sieltä ensimmäiseksi syliini juoksi (tunnisti tietenkin oman tulevan äitinsä ;)). Muutaman tunnin olimme kasvattajalla ja lähdimme sitten ajamaan kotiin päin. Matka autossa meni kyllä aivan mielettömän hyvin! Leica nukkui jalkotilassa koko matkan, ihan ensimmäisellä sadalla metrillä tuli hieman itkua. Rohkeahan tuo poika kyllä on onneksi, niin ei ilmeisesti muka tuntunut missään uusi paikka ;) Pysähdyimme Parkanon kohdilla ja pissatin Leicaa, siinä hän sitten heti NOSTI jalkaansa, aikamoinen uroksen alku.
  Kotiin päästyämme Leica tutkiskeli paikkoja ja menimme heti sen omaan häkkiaitaukseen tutustumaan. Sinne se melkein menikin heti nukkumaan ja nyt pitääkin sitä ihan omana leikkimis ja nukkumis paikkanaan. Yöllä kuitenkin kun piti mennä nukkumaan, ei Leica millään meinannut ymmärtää, että sänkyyn hän ei pääse. Kuitenkin muutamien yrityksien jälkeen tuli luovutus Leican osalta ja käpertyi omaan sänkyynsä. Yö meni hyvin.

Nyt Leica onkin jo todella hyvin asettunut kodiksi! Syö hyvin, nukkuu todella hyvin, leikkii ja juoksentelee. Isommat tarpeensa on vain tehnyt ulos ja sisällekin pissannut vain oikeastaan yöllä. Hyvä alku ainakin :) nyt toisen yön se nukkui kokonaan sikeästi, eikä herännyt vinkumaan, aamulla olikin sitten virtaa täynnä. Leica osaa todella hyvin kävellä remmissäkin, ikäisekseen ja seuraa hyvin tuolla metsässä. Onneksi ympäristö on hyvää ulkoilumaastoa, niin Leica voi olla vapaanakin, ettei pelkästään remmissä tarvitse olla.
  Autossa ollaan koitettu matkustella lyhyitä matkoja reilusti, että Leica tottuisi takakontissa oloon. Alku oli hieman tuskallista Leican mielestä, mutta nyt se jo nukkuu melko tyytyväisenä autossa ollessaan.

Luu on varmaan ollut se paras juttu hellyyden osoituksien lisäksi, nimittäin poika järsi naudan luuta hyvin intensiivisesti melkeinpä tunnin ajan!! Hyvää keskittymisharjoitusta Leicalle. Nyt en taida jaksaa kirjoittaa enempää. Siispä laitanpa muutaman kuvan :)

Leican ensimmäiset hetket uudessa kodissa
  Jonna ja Leica lepäili
 minun komistus <3
 Leica yrittää hurmata kaikki
 vauhdin hurmaa
 Korvatkin meinas lähtee päästä, ku mentiin niin lujaa
 käärö
Minä ja Leica