15.8.2011

Olemme yhä kaikki elossa!

Emme siis ole kuolleet, vaikka blogi ei olekkaan päivittynyt pitkään aikaan.

Aika Leican kanssa on kulunut todella hyvin: kasvaa, syö, nukkuu, leikkiileikkiiiriehuuuleikkii...
Energiaa on PALJON ja sen purkamiseen saa kyllä kulutettua reilusti aikaa. Onneksi Leica silti osaa rauhottua ja keskittyä. Se onkin jo oppinut seuraamaan, istumaan, makamaan ja luokse tuloa. Kaikissa tietenkin on vielä hijomista, mutta hyvin se esimerkiksi istumisen taidon hallitsee :) Tietenkin kaikkea arkipäiväisiä perusjuttuja on tullut "huomaamatta" opetettua.

Leica on myös päässyt tutustumaan monenlaisiin paikkoihin, eläimiin, ihmisiin ja asioihin. Autossa on siis tullut reissattua paljon ja Leicakin siitä jopa taitaa nauttiakin salaa. ;) Eläinkaupoissa ja eri ympäristöissä ollaan kierrelty melkein päivittäin, sekä ihmisten luona vierailtu. Eläin kokemuksina Leica onkin tutustunut isäni koiriin; Fabiin ja Kaapoon. He ottivat Leican hyvin vastaan, mitä nyt Kaapo hieman yritti astua. Fabi tapansa mukaisesti oli hyvin rauhallinen ja varovainen pentua kohtaan.
 Kaverini ja hänen miehensä amerikanbulldog Ukko ja enlanninbulldog Pontus ovat myös tavanneet hörökorvamme :) Ukko ja Leica ovatkin hyviä ystäviä keskenään, vaikka paino eroa onkin yli 35 kiloa. Pellolla on poikien mielestä kiva kirmailla ja painia. Pontus hieman jyräili Leicaa, mutta lopulta tottui sekin vauvaan. Samalla Leica pääsi tutustumaan kahteen lampaaseen, jota se taisi luulla koiraksi, lähestymistapa oli ainakin hieman sellainen. Myös Kalle-poni oli Leicasta ihan kiva, ja pääsi poika hieman kokeilemaan ponin selässä istumistakin :D Kanoja oli myös tavattavissa, mutta Leica ei tainnut niitä edes huomata kunnolla, kun lampaat veivät kaiken huomion.
  Positiivisesti voi todeta, että Leica ottaa KAIKKI ihmiset hyvin avoimesti vastaan. Aina olisi mukava mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Lapsia Leica myös rakastaa ja osaa niiden kanssa olla aina jotenkin varovaisempi, ei esimerkiksi pure tai riehu. Toivottavasti iän myötä ei tuo piirre koirasta katoa. 
Lampaita
Ukko on Leican esikuva
Jeee
Ukko on Leican paraskaveri :)
Kaapo ja Leica
Fabi tarkkailee varovaisesti vauvaa!

Hihnassa olemme aika paljon lenkkeilleet, se sujuukin jo kuin vanhalta tekijältä. Jaksaa keskittyä pelkkään kävelemiseenkin jo suhteellisen hyvin ikäisekseen ja tuntuu että Leicaa ei saa helposti edes väsytettyä. Onneksi on alueita jossa sitä voi juoksuttaa vapaana, niin saa pahimmat virrat purettua pois. Mutta en nyt muista oliko muuta jännää... kirjoittelen myöhemmin sitten lisää

 Leica autoilee jo kiltisti
 Jonna ja Leica öllöttelee mökillä
 Olen parrakas
 Uljas poika
 Leica ihmetteli ääniä

1 kommentti:

  1. Niin nätti pikkuinen hörökorva! Miten yksinolot on lähteneet sujumaan, pysyikö pentu suunnitellussa aitauksessa? Itsekin olen joskus picardista haaveillut, mutta oli sitten kuitenkin helpompi pitäytä tutussa rodussa kuin ottaa uutta. :)

    VastaaPoista