Pohdintoja kuukauden ajalta

Enhän mää taaskaan ole muistanut, jaksanut, kerennyt kirjoittaa tänne. Ärsyttää olla näin laiska kirjoittaja. Toki työt vievät paljon aikaa päivästä ja sen lisäksi pitäisi kaikkea muutakin keretä.

Mutta asiaan. Tässä kuukauden sisällä ei ole kauheasti mitään ihmeitä tapahtunut ja reenejäkään ei kovin monia ole tähän mahtunut. En viitsi enää tänne valitusvirttä sen enempää kirjoittaa, mutta tiivistettynä iltatyö ja koiraharrastus ei sovi yhteen... Ja tarkennan vielä, että tekisin aamua, jos saisin. Mutta ei siitä sen enempää, käymme nyt reeneissä aina vaan kun voimme.  Hakureenejä on varmaan ollut yhdet tai kahdet ja sitten valvovien silmien alla ollaan kerran treenattu tottista ja esineruutua. Ja tämä tottiskerta meni minun osaltani aivan puihin. Ollaan nyt sen jälkeen palattu vähän taaksepäin ja vahvisteltu oikeaa paikkaa seuraamisessa. Treenit ovat tuottaneet jo tulosta, ainakin omasta mielestäni. Tosin tarvisin taas sitä valvovaa silmää katsomaan, että näyttääkö se muuten ollenkaan hyvältä.
 Käytännössä olen ottanut Ryhdin perusasentoon ja minulla on ollut pallo kainalossa, siitä sitten vapautus, kun on hyvin ja muutaman askeleen seuruitakin olen tällä taktiikalla ottanut. Onneksi koira on aina valmis tekemään ja sillä on hyvä vire päällä kaikkeen.

Tässä arjen keskellä koirat ovat käyneet useita kertoja viikossa uimassa ja ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä, jos ei ole ollut liian kuuma. Koitan nyt kunnostautua joka osa-alueelta elämässäni, kunhan lomat alkaa ja selkäni parantuu. Ehkä sitten pieni treenikausi voisi startata.

Leicalla oli syntymäpäivät maanantaina, mutta ajattelin siitä kirjoittaa erillisen jutun. Sen verran sanon, että hierojaopiskelijalle Leica pääsi viimeistä kertaa. Sain ohjeita jatkoa varten ja toivon, että saisin pidettyä näillä hierontaohjeilla lihakset suht jumittomina.

Ja tulevina juttuina aijon nyt kirjoittaa tulevasta treenikaudesta (tarkoitan tällä nyt fyysistä treeniä, eli minun ja Leican treenit) ja Leican kuulumisista.

Ryhti haluaa olla palveluskoira ja reenata

Tällä viikolla olen ollut superlaiska reenaamisen suhteen ja osittainen syy on iltavuoro töissä. Aamulla ollaan toki käyty suht pitkiä lenkkejä (1-2h), mutta sitten ei oikeastaan mitään muuta. Ryhti kaipaisi selvästi treeniä, oli se sitten tottista, hakua, esineruutua, jälkeä jne. Nimittäin yksi päivä se rupesi "reenaamaan" itsekseen... Itse istuin laiskasti sängyllä ja Ryhti leikki yksin lelullaan. Aloin katsella, että mitä se oikein touhua: Ryhti heitteli itselleen lelua, sitten tuijotti sitä hyvin intensiivisesti tehden istu-maahan-seiso liikkeitä ja selvästi odotti vapautuskäskyä. Meinasin kuolla nauruun tälle näytökselle ja mietin samalla, kuinka helppoa tuo koiran treenaaminen nykyään onkaan.
Tänään tein sisällä lenkin jälkeen muutamia jääviä, sivulle tuloa ja paikkamakuuta 1min 10s (sai välipalkkoja 4 kertaa). Ryhti oli ihan intona tästä tekemisestä ja "treenien" lopuksi palkkasin sitten lelulla.

Innostuin myös VIHDOINKIN laittamaan ryhdille pk-liivit päälle. Otettiin yksi esine sisällä liivit päällä ja ei se niitä kauheastiihmetellyt. Rintaremmiä pitää vähän kyllä fiksailla.

"Löyin tän esineen"

Tällä viikolla olen myös huomannut lenkillä, että Ryhti on todella kehittynyt ihmisten ohitustilanteissa! Meillä toimii käskynä lähellä, joka tarkoittaa sitä, että silloin ei saa kävellä minun edelleni ja pitää pysyä tuossa sivulla. Ei kuitenkaan tarvitse olla katsekontaktia tai mitään seuraamista. Ryhti ohittaa vapaana sekä remmissä kävelijät, juoksijat, lastenvaunut ja pyöräilijät jo aivan superisti, eikä ole ollenkaan sinkoilemassa niiden luokse. Pysyttelee koko ohituksen ajan lähellä.
No jottei kuulostaisi liian hyvältä, niin yhä on suuresti töitä koirien ohitusten kanssa, tosin on niissäkin ohituksissa näkynyt jo valoa tunnelin päässä, paitsi silloin jos vastaan tuleva koira räkyttää tai omistaja päästää koiransa sinkoilemaan flexissa miten sattuu... Leican kanssa ohituksissa ei ole ollut kauheasti ongelmia, mutta ei sekään aina niitä koiria ihan täydellisesti ohita.

Ainiin Ryhdin esikuvasta Aarnesta (Fin-kva Zauber) oli juttua palveluskoiralehdessä ja siellä oli myös kaksi minun ottamaa kuvaani, jee :) Aarne on niin komea ja upeita tuloksia tehnyt koira, että aina sitä jaksaa ihailla.

Ryhti lukemassa juttua Aarnesta

Ryhtija Aarne (kuvannut Eila Uusi-Kouvo)

Ryyti, Aarne ja Ryhti (kuvannut Eila Uusi-Kouvo)

Punkkikarkoite

Olen aina ollut aika epäluuloinen apteekkien punkkikarkotteita vastaan ja en niitä kovinkaan mielelläni koiriin laittaisi. Leicalla olen ainoastaan käyttänyt valkosipulia silloin tällöin ruuan joukossa. No nyt sain sitten Ryhdin kasvattajalta hyvän luonnonmukaisen karkoitusohjeen.

Karkotteeseen tarvitsee

Yrttejä (esim. rosmariini, tinjami, oregaano, minttu jne..)

2 valkosipulinkynttä

sitruunaa paloina tai mehuna

suodatinpussi

suihkupullo

Kattila ja vettä

Yritit, valkosipulit ja sitruunat veteen (jos käyttää mehuna, niin laitetaan vasta keittämisen jälkeen) ja veden kiehautus. Tämän jälkeen antaa hautua kannen alla. Sitten suodatinpussin läpi sumutepulloon ja koira suihkutellaan kauttaaltaan.

Ryhdin mielestä tämä suihkuttelu on kivaa, koska tämä karkoite maistuu niin hyvältä... Leica ei kauheasti tykännyt suihkuttelusta, mutta tyytyi kohtaloonsa.

Itse olen nyt suihkutellut yleensä aamulla ennen lenkkejä.

Meillä oli yrtteinä rosmariinia, tinjamia ja oregaanoa. Koirat haisee nyt aika pizzalta, varsinkin kun on  valkosipulin tuoksuakin. Mutta toisaalta ei se niin paha ole :) Ehkä seuraavan kerran kokeilen rosmariinia ja minttua.

Hiekkakuoppailua ja tottista

Tänään suunnattiin Kyröskokelle hiekkakuoppaileen Eilan, Ryytin ja Aarnen seuraksi ja tämän jälkeen otettiin tottista. Sää oli mitä upein ja Leicakin pääsi mukaan.

Aluksi vapaana juoksivat Ryhti, Ryyti ja Aarne. Kolmikko paineli lujaa, joskin Aarne hieman omia polkujaan. Ryhti rakastaisi Aarnea kovasti ja näyttää aina niin ihailevalta.
Ryyti esitteli puoliveljelleen ihania suolammikoita, ai että koirat haisee muuten hyvältä tämän jälkeen...

Leica sai juosta vapaana hetken, mutta heti lähti nenä käyntiin ja näytti jo lähteän metsästämään, joten piti ottaa takaisin kiinni. Kuitenkin Leica nautti olostaan ja Ryytikin jopa vähän ihastui Leicaan.

Lenkkeilyn jälkeen käytiin sitten tottistelemäsa. Ryhti oli aivan huippu ja ollaan kehitytty, jopa siis minä!!! Osasin olla rauhallisempi ja määrätietoisempi, enkä jännittänyt. Ryhti menikin heti superisti. Otettiin seuruuta lyhyitä pätkiä lelulla, jääviä, luoksetulo ja eteen meno. Olen niin ylpeä pikku Ryrystä <3

Leicallekin koitin jotain tottista tai mitälie hömppäjuttuja. Leica ei oikein pystynyt kekittymään, kun autosta kuului haukuntaa. No tehtiin vaan tunteella jotain ja söpöhän se Leica on tekiessään. <3

Kuvia ja uusi ulkoasu

Viime aikoina ollaan elelty ihan perupertsa elämää, lenkkeilty paljon, mutta ei muuta ihmeellistä. Tänään oli pitkästä aikaa kamera mukana lenkillä. Joten tämä on nyt kuvapostaus :) ja muokkailin vähän blogin ulkoasua