Pohdintoja kuukauden ajalta

Enhän mää taaskaan ole muistanut, jaksanut, kerennyt kirjoittaa tänne. Ärsyttää olla näin laiska kirjoittaja. Toki työt vievät paljon aikaa päivästä ja sen lisäksi pitäisi kaikkea muutakin keretä.

Mutta asiaan. Tässä kuukauden sisällä ei ole kauheasti mitään ihmeitä tapahtunut ja reenejäkään ei kovin monia ole tähän mahtunut. En viitsi enää tänne valitusvirttä sen enempää kirjoittaa, mutta tiivistettynä iltatyö ja koiraharrastus ei sovi yhteen... Ja tarkennan vielä, että tekisin aamua, jos saisin. Mutta ei siitä sen enempää, käymme nyt reeneissä aina vaan kun voimme.  Hakureenejä on varmaan ollut yhdet tai kahdet ja sitten valvovien silmien alla ollaan kerran treenattu tottista ja esineruutua. Ja tämä tottiskerta meni minun osaltani aivan puihin. Ollaan nyt sen jälkeen palattu vähän taaksepäin ja vahvisteltu oikeaa paikkaa seuraamisessa. Treenit ovat tuottaneet jo tulosta, ainakin omasta mielestäni. Tosin tarvisin taas sitä valvovaa silmää katsomaan, että näyttääkö se muuten ollenkaan hyvältä.
 Käytännössä olen ottanut Ryhdin perusasentoon ja minulla on ollut pallo kainalossa, siitä sitten vapautus, kun on hyvin ja muutaman askeleen seuruitakin olen tällä taktiikalla ottanut. Onneksi koira on aina valmis tekemään ja sillä on hyvä vire päällä kaikkeen.

Tässä arjen keskellä koirat ovat käyneet useita kertoja viikossa uimassa ja ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä, jos ei ole ollut liian kuuma. Koitan nyt kunnostautua joka osa-alueelta elämässäni, kunhan lomat alkaa ja selkäni parantuu. Ehkä sitten pieni treenikausi voisi startata.

Leicalla oli syntymäpäivät maanantaina, mutta ajattelin siitä kirjoittaa erillisen jutun. Sen verran sanon, että hierojaopiskelijalle Leica pääsi viimeistä kertaa. Sain ohjeita jatkoa varten ja toivon, että saisin pidettyä näillä hierontaohjeilla lihakset suht jumittomina.

Ja tulevina juttuina aijon nyt kirjoittaa tulevasta treenikaudesta (tarkoitan tällä nyt fyysistä treeniä, eli minun ja Leican treenit) ja Leican kuulumisista.