Leica oli yökylässä

argh kirjotin jo kerran pitkän teksin, mutta nyt tää sekos...

Mutta koitetaan uudestaan. Leica oli siis hoidossa pe-su äitini luona. En tiedä kummalla oli suurempi eroahdistus, mutta molemmille teki hyvää erossa oleminen. Leica oli käyttäytynyt hieman vaihtelevasti.. Ensimmäisenä yönä oli ollut ikävä, se ilmentyi piippailuna, haukkumisena ja pyörimisellä. Lauantaina Leica oli kai ihan hyvin, mitä nyt hieman yrittänyt järsiä paikkoja (mitä kotona ei kylläkään oikeastaan tee). Remmissä kulkeminenkin oli ollut ajoittain riekkummista. Selvää rajojen kokeila, kun ei ollut minua tai Jonnaa paikalla. Toinen yö oli mennyt paremmin, varmaan silmiä jo hieman painanut nukkumattomuus. Sunnuntaina koitti jälleen näkeminen ja oli se molemmin puolista riemua. Leica vain haukahteli kimeästi ja piippaili innoissaan, paljon sateli myös pusuja. Loppu päivän se seurasikin meit, ettei vaan joutuisi eroon. Taitaa Leica sittenkin rakastaa minua :D
Kiitos vielä paljon äidille ja Lassille hyvästä hoidosta, sekä Leican kestämisestä.

Väsynyt koira rankan viikonlopun jälkeen

Iltapäivällä käytiin sitten moikkaamassa kaveriani ja hänen miestään. Pääsi Leica taas leikkimään Ukon ja Pontuksen kanssa. Välillä taisi Leica hieman säikähtää bulldog-leikkimistä, mutta lopussa jo itsekin juoksenteli Ukkoa päin. Leikkimisen jälkeen olikin palkintona meille märkä koira, joka haisi mädäntyneeltä kalalta, nam.

Leican hieno heijastinliivi :)

Asiasta toiseen: Huomasimme Jonnan kanssa perjantaina, että Leica on oppinut juoksemaan! Se käytti kaikkia jalkojaan koko pituudeltaan ja juoksi menemään hurjaa vauhtia. Löytyy siis meidänkin picardiilistä vauhtia, vaikka välilllä jo tuntui, että se on vain kömpelö koipeliini. Nyt kasvu on varmaan hidastunut ja jalat pysyvät vauhdissa mukana.

Hmmm mitäs muuta.. Niin suunnittelin hieman seuraavaa vuotta alustavasti! Tässä siis suunnitelmia

Näyttelyt:

• 7.1. Lohja pentunäyttely
• 9.4. Lappeenranta (ehkä)
• 14.4. Vaasa KV (jos sisaruksia tulossa)
• 5.5. Helsinki er.
• 12.5. Tampere KV
• 4.8. Nokia ryhmänäyttely
• 8.-9.12. Helsinki KV; HeW-12 ja V-12

Harrastaminen:

• Canicross (aloittaminen/kokeilu kesällä)
• Koirapyöräily (kokeilu loppukesästä)
• Koirahiihto (Jonna kokeilee varmaan alkutalvesta hitaalla vahdilla, loppuvuodesta sitten parempaa hiihtelyä)
• Toko (ALO-luokan liikkeiden treenaamista ja ehkä muutamalla kurssilla käymistä)
• Jälki (kokeillaan keväällä, kun lumet ovat sulaneet)
• Haku ehkä (jos riittää innostus ja aika)

Tosiaan kaikki suunnitelmia, katsotaan sitten mihin Leica innostuu. Noita juoksu-, pyöräily- ja hiihtolajeja kokeillaan vasta kun Leica on kunnolla kehittynyt, ettei tule liikaa rasitusta. Hiihtämistä koitetaan jo alkutalvesta, mutta ilman vetoa ja hitaalla vauhdilla, eli lähinnä että Leica tottuu meidän hiihtämiseen. Sitten loppuvuodesta 2012 ehkä paremmin hiihtoharjoittelua.

Nyt se taas osaa mennä maahan

Nyt se taas osaa mennä maahan... En ymmärrä :D Leica oli muutaman viikkon ihan sitä mieltä, että en mene maahan. Sitten kun tänään vähän harjoteltiin, meni kuin vanha tekijä, parempi näin. Kuitenkin pitää reenailla, että ei taas pääse unohtumaan. Aloin naksuttimellakin reenaamisen, kun sain kunnon ohjeistuksen sen käyttämiseen :)

Helppo homma

"ASEENTO"

Leicalle on nyt kuukauden sisällä herännyt vahtimisvimma. Tietenkin vahtiminen tapahtuu hiljaisuuden eli kymmenen jälkeen... Silloin kaikki rappukäytävän äänet olisi kiva puhista, murista ja haukkua. Mutta ainakin tällä hetkellä se on vielä suht siedettävää.
Mielenkiinto muitakin asioita kohtaan on alkanut heräämään aivan eri tavalla. Nykyään Ilo-hiiri kiinnostaa ihan hirveästi. Leica on onneksi seurannut hiiren vipellystä todella nätisti. En tiedä tajusiko se vasta nyt, että täällä asustaa sellainenkin olento. Pupuja Leica edelleenkin pitää kummallisina, eikä ole järin kiinnostunut. Välillä olen kyllä yllättänyt sen vinkumasta keskeltä kanihuonetta, mutta mitään sen kummampaa mielenkiintoa ei ole ollut.

Ilo-hiiri on kiva

Hmm mitäs muuta jatkoa tälle epämääräiselle päivitykselle.... Ei kai muuta jännää, lunta odotellessa!

Lauantai on touhua täynnä

Tänään oli aktiivilauantai!

Kamalan rankkaa tämä elämä

Aamulla 10.30 oli viimeiset pentureenit! Opeteltiin vähän kulkemaan hihnassa vetämättä ja Leica ei oikein tykännyt... Mutta onneksi loppua kohden fiilikset palasivat. Kuitenkin remmissä kulkemisreeni auttoi! jee :)
Nyt pitäisi itse sitten reenailla noita perusliikkeitä, ennen kun mennään alkeis tokokurssille.


Tällä hetkellä sujuu ihan hyvin:
-istu
-seuraa
-seuraamisesta istumaan meneminen
-katsekontakti
-paikalla olo
-sivulle tulo


Tietenkin noissa kaikissa on hiomista, mutta ikään ja harjoitteluun nähden menee hyvin.
Mutta maahan meno, ai että, meidän perheen kirosana. Välillä jo mentiin oikeen mallikaasti, mutta nyt jostain syystä ollaan menty takapakkia! Ei mene maahan, ei sitten millään. Viime viikolla Leica meni vielä sivulta mahaan, pelkästä komennosta, nyt ei edes namilla houkuteltaessa. Eli pitää aloittaa kokonaan alusta harjoittelu.

Leica rentoutuu päivän koitoksista

Mutta tosiaan lauantai jatkui 1½ tunnin koirapuistoilulla. Puistoon tulikin Leican paraskaveri; Tassu kultainennoutaja. Tassu on Leicaa vain 2 kuukautta vanhempi ja ne ovatkin leikkineet ihan Leican saapumisesta asti. Koirapuistoilu meni siis hyvin ja Leica sai viettää taas sosiaalisia hetkiä lajiatovereidensa kanssa. Kotiin tullessa sainkin sitten rauhassa siivoilla, jonka jälkeen käytiin vain 30 minuutin lenkillä ja uudestaan koirapuistossa. Silloin paikalla oli 2 mäyräkoiraa, jotka eivät oikein tykänneet Leicasta. Joten Leica joutui tyytymään omaan seuraansa. Illalla nähtiin vielä pikaisesti kaveriani ja hänen miestään, sekä Ukkoa (amerikanbulldog) ja Pontusta (englanninbulldog). Tapaamis hetki oli lyhyt ja siksi Leica olikin jo lähdössä bulldoggien mukaan auton takakonttiin. Nyt iltariehumisen jälkeen Leicura vihdoin simahti, ah :)

Leican ihan oma tuoli!

Paljon on tapahtunut

Olen niin huono pitämään tätä blogia pystyssä... mutta nyt hieman kuulumisia.

Leica voi hyvin! Tällä hetkellä herra on 5kk, painaa 21,5kg ja on noin 60cm :)

Ollaan käyty hieman pentutottis reeneissä ja suurin osa liikkeistä menee ihan ok. Hiomista on, mutta eihän ikäkään vielä Leicaa paina. Maahan meno on ehkä haasteellisin tällä hetkellä.

Virtaa Leicasta tuntuu löytyvän päivä päivältä enemmän. Nyt käymme päivittäin Leican kanssa noin 3 tuntia ulkoilemassa. Aamuisin 1½-2 h, päivällä 1-1½h ja illalla minilenkki. Aamulenkit usein menevät metsässä ja pelloilla vapaana juosten, päivällä sitten enempi remmissä kulkemista, kun alkaa olemaan jo pimeä.

Leica 5kk

Leican kanssa käytiin näyttelyissä 13.11. ja ROP-pentu Leica sitten lopulta oli :) Jee! Kilpakumppanina oli parikuukautta vanhempi Nuu-tyttlö.

Arvostelu oli tämän näköinen:

"5kk ikäinen kaunislinjainen tasapainoinen urospentu, jolla erit. hyvät mittasuhteet sekä päässä + rungossa. Viehättävä pää ja ilme, hyvät korvat. Kapea eturinta ja löysyyttä kyynärpäissä. Hyvä ylälinja, hyvin kulmautunut takaosa. Eritt. lupaava karkea karvapeite. Esiintyy ryhdikkäästi ja itsevarmasti. Vielä viipyvät kapeat liikkeet." 

tuomari: Veli-Pekka Kumpumäki 

Leica näyttelyissä!

no en jaksa nyt kirjoittaa enempää, olipa tylsä päivitys :D Koitan seuraavalla kerralla parempaa päivitystä.

lopuksi rakkauskuva...