Leican temppuilua

Leicakin innostui pitkästä aikaa tekemään edes jotain. Se ei ole helpoin motivoitava ja hyvin laama useassa tilanteessa. Mutta lauantaina oli intoa tehdä vähän "tottista" ja temppuja. Ja meillä ei ole tavoitteet nyt korkealla, eli älkää katsoko tätä videota totisilla silmillä ;) Tässä video (kannattaa laittaa videoon paraslaatu):

Riliis-leiri takana

Ryhdin kasvatttaja järjesti leirin kasvateilleen Kerimäellä ja me tietenkin osallistuimme mukaan. Matkaan lähdimme perjantai aamuna 5:00 ja perillä olimme ennen kymmentä, eli juuri sopivasti hakumetsään.

Hakuilimme pe ja la. Haku porukassa oli Ryhdin veli Iisi, puolisisarukset Ryyti, Antti ja Siiri, sekä Aarne (ei ole ainakaan lähisukua). Ryhdin kanssa teimme nyt hieman toisenlaista kokeilua, koska edellisissä reeneissä on mennyt vain jäljestämiseksi. Maalimies meni piiloon metsään, nousi piilosta, heilutteli käsiä ja laskeutui takaisin, matkaa oli ehkä 30 metriä. Tämä toimi selvästikin hyvin ja Ryhti käytti hyvin nenäänsä, eikä lähtenyt jäljestämään. Toisena päivänä tehtiin samanlaisia reenejä, mutta useammalla maalimiehellä, ehkä 5 tai 6. Näidenkin jälkeen Ryhti olisi halunnut jatkaa vielä "äijien" etsintää, koska lähti itsenäisesti etenemään keskilinjaa eteen päin ja katseli, että mihis seuraavaksi lähetettäisiin. :D Hienoa on, että Ryhti nauttii tekemisestä ja keskittyy hommaan täysillä. Olen super ylpeä!

Ryhdin kanssa odotellaan hakumetsään pääsyä (kuvannut Jonna)

Ryhdin lähetys äijälle :) (kuvannut Jonna)

Aarne (FI KVA Zauber) näyttää mallia nuoremmille <3

Perjantaina haun jälkeen oli vuorossa lounas, josta suunnattiin sitten leikkikouluun. Leikittämässä koiria oli maalimies Jussi Seppänen. Ryhdillä käytettiin sen omaa mini tyynyä leluna ja hyvinhän se siitä innostui. Itse olin remmin päässä ehkä vähän hukassa, vaikka ei mitään tarvinnutkaan tehdä.. Onneksi Jussi ohjeisti, jos tein jotain väärin. Ryhti mielestäni toimi todella hyvin, puri tyynyä ja alkoi haukkumaankin!!! Eli ehkä saataisiin siitä hakuun ilmaisu, jos nyt osaan itse sitä haukkumista kaivaa esille.

Perjantaina oli luvassa vielä tottistelua. Omaan suoritukseeni en ole kovinkaan tyytyväinen, mutta Ryhti toimi hyvin. Otimme seuraamista, jääviä ja luoksetuloa. En tajua miksi aina jäädyn näissä koulutustilanteissa, jos on muita paikalla. Minusta tulee aina jotenkin laama ja sen pystyin todistamaan videoilta, joita Jonna kuvasi. Onneksi kuvasi, niin osaan keskittyä nyt virheiden korjaamiseen ja laamatilan kohentamiseen. Lauantaina oli myös tottiksia, teimme taas seuraamista, jääviä, eteen menon (oli Ryhdin eka kerta) ja hieman kapula treeniä. Seuruut meni ehkä vähän paremmin, mutta vieläkin siinä laamatilassani on hurjasti parantamisen varaa ja sitten meinaan aina vahingossa seuruuttaa Ryhtiä liian pitkiä pätkiä. Lelulla toimi ainakin omasta mielestäni paremmin ja seuraaminen oli jotenkin hallitumman näköistä. Kapulankantoon sain jotain hyviä vinkkejä ja pitäisi niitä alkaa treenailemaan kotona, onneksi näillä millään ei ole kiirettä, ajan kanssa hyvä tulee :)

luoksetulo

Koulutuksien ohessa oli mukava seurata muiden koiria ja tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ihan livenä. Ryhti pääsi myös leikkimään muutamien sisarustensa kanssa ja hyvin tulivat kaikki toimeen, Ryhti mielisteli kaikkia ja oli iloinen uusista kavereista. Illalla sitten turistiin lisää majatalossa, johon suurin osa ihmisistä jäi yöksi.
Leiristä jäi superhyvä fiilis ja parasta on, että Ryhdin kasvattaja jaksoi järjestää ihanan leirin, kiitos Riitta <3

Koirat: vasemmalta alkaen Toivo, Hiisi. Sissi, Antti, Siiri, Iisi, Nessi-äiti, Ryhti, Nelli, Ryyti ja Reino
Hiisi, Toivo. Iisi. Nelli ja Reino ovat Ryhdin sisaruksia ja muut puolisisaruksia, paitsi Nessi on tietty kaikkien äiti :)

Lauantaina lähdimme ajamaan hakutreenien jälkeen mökillemme, missä Leica oli hoidossa. Leica oli käyttäytynyt kuulemma hyvin ja nukkunut yönkin superisti, edistystä!!!! Pika visiitti mökillä päättyi sunnuntaina, kun oli taas luvassa reenausta hakumetsässä oman porukan kanssa. Teimme samanlaisen reenin kuin leirillä ja hyvin meni. Nyt vaan odotellaan seuraavia treenejä, joiden pitäisi olla sunnuntaina. Nyt koitan parantaa itseni flunssasta, lopussa kuvia mökiltä.

Kuvassa myös Leica!

Nykyään Ryhdin reidet eivät ole enää noin karvaiset

Tottista, hakua, trimmausta, lenkkeilyä...

Voi kyllä minulla oli viime viikolla aamuvuoro, joten kerkesin sopimaan koko viikon täyteen koiramaista toimintaa ja siksi tämä blogi jäi taas taka'alalle. Mutta tässä nyt viime viikon muistelot (kuvat on ottanut Eila Uusi-Kouvo perjantaina):

Ryyti ja Ryhti 

Oli aivan huippua päästä tekemään aamua, vaikka se ei rahallisesti niin kannattavaa olekkaan. Työni alkavat aamuviikkoina 6.00, joten oli tiedossa tuskaisia aamuheräämisiä. Maanantai-keskiviikko jouduin viemään koirat ennen töitä lenkille ja sehän tarkoitti heräämistä 4.20 (aamukävely kesti ehkä 20-30min, paitsi keskiviikkona, jolloin nukuttiin pommiin :D). Koirat olivat aina yllättävänkin virkeitä ulos lähtijöitä ja rauhoittuivat hyvin ennen töihin lähtöä. Normaalisti siis ne eivät ole tottuneet olemaan aamua yksin, joten hieman jännitti, että miten Ryhti pärjää. Kuitenkin kaikki päivät olivat menneet ilmeisen hyvin koirilla, koska molemmat aina katsoivat unisilla silmillä ovea kohti, kun töistä palasin. Töiden jälkeen kävin sitten normaalin "aamulenkin", eli ehkä 40min-90min.

Ryhti juoksee jäniksenä ja Ryyti antaa kyytiä

Jos nyt tarkemmin paneutuu viikontapahtumiin.
Maanantai oli aika perus, paitsi lenkkejä tehtiin 4 ja illalla kävin juoksuttamassa Jonnaa (Jonna siis ei ole koira, vaan puolisoni..). Itse siis pyöräilin ja Jonna juoksi pyörän vieressä treenaten kevään puolimaratooniin. Leicaa ei viitsitty ottaa mukaan, koska mentiin koko maka asfvaltilla.

Ryhti, Ryyti ja Aarne

Tiistaina oli kauan odotettu Ryhdin ensimmäinen trimmaus. Ryhtiä trimmasi tuttu airisihminen ja sain oppia vähän, että miten homma hoidetaan. Olin aluksi hyvin jännittynyt, että jos Ryhti vain huutaisi tai olisi muuten nolo, mutta oikeastaan Ryhti käyttäytyikin yllättävän hyvin, ainoastaan tiukkaa teki takapuoli ja siitä Ryhti ei ollenkaan pitänyt. Ryhti seisoi pyödällä ja oli paikoillaan, välillä pääsi jaloittelemaan. Karva oli kuulemma helppoa nypittävää, koska se lähti melkein "puhaltamalla" irti. Itse trimmaukseen taisi kulua reilu 2 tuntia ja karvan alta paljastui pieni bambinpoikanen. Ihan loppuun asti trimmausta ei saatu hoidettua, mutta koitamme päästä tässä kuukauden sisällä uudestaan. Perheen airiksista Ryhti oli kiinnostunut, mutta selvästi hieman varautunut. Eniten Ryhti ihastui n. 4-vuotiaaseen Roccoon, joka on aivan super iso airis, ainakin Leican kokoinen. Roccoa se olisi halunnut haastaa leikkimään.

Ryhti antautui isosiskolle :D

Torstaina suuntasimme hakuilemaan Sääksjärvelle. Tällä kertaa koiria oli mukana 6 kappaletta ja reenit kestivätkin 4 tuntia. Ryhti reenasi toiseksi viimeisenä ja teimme partiointia, niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ensin teimme niin, että Ryhti näki keskilinjalta kun maalimies lähti kävelemään metsään, mutta kävelimme melkein heti syrjempään, jotta ei nähnyt muuta kuin sen lähdön. Ryhti päästettiin vapaaksi ja se selvästi yritti etsiä näköhavainnolla ja juoksenteli hieman turhan villisti ympäriinsä, mutta lopulta löysi maalimiehen. Toisella kerralla koitimme ilman näköhavaintoja ja Ryhti pidettiin kiinni. Tällöin Ryhti selvästi ei oikein tajunnut mitään, vaan käyttäytyi kuin olisi ollut normilenkillä, lopulta havaitsi maalimiehen ja oli taas hurjan innoissaan. Viimeinen kerta tehtiin samanlailla ja tällöin Ryhti lopussa nosti nenänsä ja sai ilmavainun. Ryhti päästettiin irti ja se juoksi maalimiehen luokse onnellisena. Hyvä, että se viimeinen kerta onnistui ja toivottavasti Ryhdille jäi hieman mieleen, että miksi siellä metsässä tallustellaan. Tuultahan ei paikkalla ollut paljoa mitään ja se hankaloitti hommaa. Lopuksi keskilinjalla kaikki leikittivät hieman Ryhtiä, kun katsottiin miten se leikkii vieraiden kanssa. Ei ollut kyllä mitään ongelmia, en siis ollut varma tästä vieraiden kanssa leikkimisestä. Nyt keskiviikkona uudet reenit, sekä perjantaina ja ehkä jopa sunnuntainakin!

Aarne, Ryhti ja Ryyti

Perjantaina suuntasimme kohti Kyröskoskea. Tiedossa oli lenkkeilyä Eilan, Ryyti-isosiskon ja Aarnen kanssa, tottistelua, sekä esineruutua. Aluksi aloitimme esineruudulla. Aarne teki ensimmäisenä ja Ryhti katseli taka-alalla. Ryhdillä meinasi palaa käpy, kun se näki, että Aarnelle tehtiin esineruutua ja se oli niin intona, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Aarnen jälkeen Ryhti pääsi vuoroon. Itse olemme tehneet esineruutua oikeastaan 30-35 metrin matkoilla ja niin että minä olen vienyt esineen. Nyt sitten tuli vähän uutta peliin, kun matka olikin n.50 metriä ja Eila vei esineen piiloon. Aluksi Ryhti katsoi Eilaa kummasti, että miki käsky esineelle ei tullu häneltä, mutta lähti kuitenkin juoksemaan esineelle. Matka kuitenkin tyssäsi siihen 30metriin ja otettiin sitten uudestaan niin, että kävelin hieman lähemmäksi ja lähetin uudestaan Ryhdin matkaan. Ryhti haki todella upeasti esineen ja toi sen minulle. Seuraava esine oli hieman lähempänä ja Eila taas piiloti. Tämä meni todella huipusti ja ei enää noteerannut Eilaakaan. Kolmas esine oli 50 metrin päässä, Ryhti juoksi tällä kertaa ihan sinne asti, otti esineen ja toisen minulle!! Olin niin super ylpeä, kun se on noin hyvin kehittynyt <3 Esineinä oli todella pieni rahapussi, hanska ja kynsiharja, kaikkia piti suussaan yhtä suurella innolla.
Tottistelussa olin itse jotenkin aika lukossa, kai se jännitys aina puskee läpi, kun toisten silmien alla tekee. Oman alku laamailun jälkeen Ryhti seurasi hyvin ja sain hyviä neuvoja jatkoa varten seuraamisiin, sekä jääviin. Kokeilimme myös kapulan kantamista, koska siinä Ryhdillä on ollut ongelmia, ainakin kotona. Selitin asian vielä niin, että Ryhti ei suostu oikein pitämään kapulaa edes suussaan. No kuinkas sitten siellä kentällä kävikään, poika juoksi iloisesti kapula suussa ja oikein ylpeänä. Sain pientä kuittailua koutseilta, että "kantaapa kapulaa huonosti, pitääkin ilmoittaa kasvattajalle....:D". No ei se kotona koskaan ollut noin hyvin mennyt, niin luulin, että Ryhdillä on ongelmia sen kapulan pitämisessä, mutta hyvä näin. ;) Lopuksi pääsivät Ryyti, Aarne ja Ryhti kirmailemaan ihanille kankaille.

Ryyti ja Ryhti juoksenteli, Aarnella oli omia juttuja.

Talviloma Savukoskella

Tässä meidän talviloma kertomus:

Vietimme lomaa Savukoskella maaliskuun puolivälissä viikon. Ajomatka on sinne hyvin raskas, kun pituutta yhteen suuntaan kertyy melkein 1000km. Mutta oli ihanaa päästä lumisiin maisemiin, varsinkin kun pakkanen ei paukkunut liian kovissa lukemissa. Äitini isä asustaa siis Savukosken "keskustassa" ja saimme majailla heidän luonaan. Ryhti ja Leica käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka pappani 11-vuotiaalla pohjanpystykorva Ripellä olikin juuri loppumassa juoksut. Rippe piti pojille kunnon kuria ja Ryhti ei uskaltanut mennä edes kovin lähelle. Leicaa kiinnosti Rippe enemmän ja se ei välittänyt ollenkaan louskuvista hampaista. Muuten Leica kyllä positiivisesti yllätti, koska söi koko reissun ajan hyvin (mitä se yleensä ei tee) ja osasi rauhoittuakin. Ryhti nyt on semmoinen rautahermo, että se sopeutuu mihin tahansa ja ihan heti.

Loman aikana kävimme ensimmäistä kertaa kicksparkkeilemassa Leican kanssa, oli kyllä kivaa menoa. :) Pitää harkita jos itsellekin sellaisen joskus hankkisi. Leica veti hyvin ja tehtiin ihan pieniä pätkiä, ei varsinaisesti mitään treeniä, fiilistelyä ennemminkin.

Yhtenä päivänä matkasimme Vasatunturilla. Matka oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus, koska matkustimme sinne koirien kanssa moottorikelkan perässä vedettävässä reessä. Ryhti oli aluksi ihan sitä mieltä, että sehän ei siellä reessä halua istua, mutta lopulta tyytyi kohtaloonsa ja makasi suurimman osan matkasta peiton alla. Leica katseli innokkaana maisemia. Kun perille päästiin koirat saivat juosta vapaana rinteessä. Leica oli aivan intona ja veti hullua rallia mäkeä ylös ja alas, Ryhdillä meinasi mennä hermo, kun ei pysynyt vauhdissa mukana. Maisemat olivat kauniit ja sinne olisi voinut jäädä vaikka koko viikoksi ihastelemaan luontoa ja ihanaa hiljaisuutta.

Lopulta jouduimme aikaistamaan lähtöämme, koska oli luvattu kamalaa lumisadetta koko lappiin ja oikeastaan ihan ouluun saakka. Lähdimme päivää aikasemmin ja yövyimme paluumatkalla ensin Oulussa ja sitten vielä Haapajärvellä. Oli ihana päästä kotiin, kun paluumatka tuintui KAMALAN pitkältä.

Tässä vielä loppuun muutamia kuvia

Sinne upposin jaRyhti ryntäsi pelastamaan

lunta oli riittävästi

kaunis 7kk vanha airis :D