Leica 7kk

On tapahtunut kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa. Ensin vaikka kivat uutiset:

Käytiin Leican kanssa Lohjan pentunäyttelyissä 7.1., siellä oli picardikehässä ihastuttamassa myös Hukka-veli! Veljesten tapaaminen ennen kehää oli mitä iloisin, koitettiin painia ja halailla.Kuitenkin piti ottaa iisisti, ettei ihan mene ylikierroksille. Kehässä sitten mentiin vähän niin ja näin. Kumpaakaan ei oikein itse esiintyminen kiinnostanut, vaan se missä veli on. Leica kyllä antoi katsoa hyvin hampaat, tutkia ja juoksikin hienosti YKSIN. Kunnes sitten mentiin paras uros kehään, jossa tämä juokseminen piti suorittaa yhdessä. Alussa näytti menevän ihan hyvin, kunnes Leica pääsi minulta vapaaksi ja juoksi Hukan luokse :D Onneksi tuomari oli huumorintajuinen ja vain nauroi tapahtuneelle. Lopulta tuomari puntaroi Leican ROP:ksi, vaikka järjestettiinkin ylimääräinen esitys..  Ryhmäkehässä ei yllätysyllätys sijoituttu.

Leica kehässä

Yritti edustaa

Hukka ja Leica kuuntelee tuomaria

Liitoa

Tässä arvostelu (tuomari Marianne Holm):

"Ilmava ja kapea, jolla kokoon sopiva luusto. Erinomainen pää ja ilme, hyvä kaula. Erinomaiset raajat, joskin hieman luiseva lantio. Liikkuu vaivatta. Hyvä karva. Erinomainen itsevarma avoin käytös." PU-1, KP, ROP 


Seuraavana päivä käytiin katsomassa Ukkoa ja Pontusta Rämsöön kauniissa talvimaisemassa. Leica oli enemmän kuin innoissaan, päästessään poikien kanssa leikkimään. Vaikkakin Ukon kynsivamma vähän estikin riehumista. Tässä hieman kuvia peltomaisemista:

Kaikki kolme: Pontus, Leica ja Ukko

JEEE

Lujaa

Ukko ja Leica

Täältä mää tuun!

Pontus ja Leica

Sitten niihin huonoimpiin uutisiin, jotka ovat jo kääntyneet parempaan päin. Elikkäs Leica oli ma-su välisenä yönä hyvin rauhaton, ja hieman oli mahakin sekaisin. Aamulla kuitenkin käytös meni oudommaksi entisestään: Leica vain seisoi sängyn vieressä pää alhaalla ja oli levoton. Ajattelin, että ehkä se haluaa ulos. Ulkona kuitenkin Leicaa ei kiinnostanut mikään, joten piti kääntyä jo muutaman metrin jälkeen takaisin. Leica vain makasi ja vaihtoi paikkaa. Mittasin kuumeen ja kuumettahan sillä oli 39,6 astetta. Soitin hetken mietittyäni eläinlääkärille ja sain onneksi ajan muutaman tunnin päähän. Sitä ennen Leica oksensi kaksi kertaa ja näytti hyvin surkealta, koska mahalaukku oli aivan tyhjä. 

  Eläinlääkärissä mitattiin kuume uudestaan ja se oli 39,8. Leicalle tehtiin verikokeita, mutta kaikki arvot olivat testin perusteella normaalit. Nesteytystä laitettiin vielä niskaan ja kuumetta alentavaa kipulääkettä. Nyt Leica voi jo oikein mainiosti ja on omaitsensä. Muutama päivä pitäisi vielä ottaa rauhallisesti, vaikka Leica ei taida ymmärtää sitä. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin!

Leica sai nesteytystä niskaan, pieni kameli :(

Joulua hyvää

Oon taas ailahtelevasti jättänyt kirjoittamatta tänne..

6½kk

Leicalle kuuluu ihan hyvää, pieni murrosiän poikanen sillä taitaa olla, kun välillä pitää kiukutella ja kokeilla kaikenlaisia juttuja. Mutta myös kehitystä on tapahtunut, remmissä veto on oikeastaan kokonaan poissa, paitsi ehkä jos toisen koiran kanssa menisimme samaa matkaa. Siitä silti suuri plussa Leicalle! Oppiminen on myös taas kivaa ja asioiden tekeminen pyynnöstä. Erityisesti maahan meno tuntuu olevan Leican mielestä hienoin juttu. Naksutin on varmasti osa syy ja tietysti iän tuoma minimaalinen keskittymiskyvyn kasvu. Naksutin on ainakin sen verran ehdollistanut, että kun kameralla kuvasin ja siitä kuuluu kuvaa ottaessa aika samanlainen ääni kuin naksuttimesta, menee Leica maahan ja alkaa odottamaan namia :D Hassu poika.

Leica kantaa kapulaa jo aika hyvin

perhekuva

En nyt jaksa kirjoittaa muuta, joten HYVÄÄ JOULUA!

Leica oli yökylässä

argh kirjotin jo kerran pitkän teksin, mutta nyt tää sekos...

Mutta koitetaan uudestaan. Leica oli siis hoidossa pe-su äitini luona. En tiedä kummalla oli suurempi eroahdistus, mutta molemmille teki hyvää erossa oleminen. Leica oli käyttäytynyt hieman vaihtelevasti.. Ensimmäisenä yönä oli ollut ikävä, se ilmentyi piippailuna, haukkumisena ja pyörimisellä. Lauantaina Leica oli kai ihan hyvin, mitä nyt hieman yrittänyt järsiä paikkoja (mitä kotona ei kylläkään oikeastaan tee). Remmissä kulkeminenkin oli ollut ajoittain riekkummista. Selvää rajojen kokeila, kun ei ollut minua tai Jonnaa paikalla. Toinen yö oli mennyt paremmin, varmaan silmiä jo hieman painanut nukkumattomuus. Sunnuntaina koitti jälleen näkeminen ja oli se molemmin puolista riemua. Leica vain haukahteli kimeästi ja piippaili innoissaan, paljon sateli myös pusuja. Loppu päivän se seurasikin meit, ettei vaan joutuisi eroon. Taitaa Leica sittenkin rakastaa minua :D
Kiitos vielä paljon äidille ja Lassille hyvästä hoidosta, sekä Leican kestämisestä.

Väsynyt koira rankan viikonlopun jälkeen

Iltapäivällä käytiin sitten moikkaamassa kaveriani ja hänen miestään. Pääsi Leica taas leikkimään Ukon ja Pontuksen kanssa. Välillä taisi Leica hieman säikähtää bulldog-leikkimistä, mutta lopussa jo itsekin juoksenteli Ukkoa päin. Leikkimisen jälkeen olikin palkintona meille märkä koira, joka haisi mädäntyneeltä kalalta, nam.

Leican hieno heijastinliivi :)

Asiasta toiseen: Huomasimme Jonnan kanssa perjantaina, että Leica on oppinut juoksemaan! Se käytti kaikkia jalkojaan koko pituudeltaan ja juoksi menemään hurjaa vauhtia. Löytyy siis meidänkin picardiilistä vauhtia, vaikka välilllä jo tuntui, että se on vain kömpelö koipeliini. Nyt kasvu on varmaan hidastunut ja jalat pysyvät vauhdissa mukana.

Hmmm mitäs muuta.. Niin suunnittelin hieman seuraavaa vuotta alustavasti! Tässä siis suunnitelmia

Näyttelyt:

• 7.1. Lohja pentunäyttely
• 9.4. Lappeenranta (ehkä)
• 14.4. Vaasa KV (jos sisaruksia tulossa)
• 5.5. Helsinki er.
• 12.5. Tampere KV
• 4.8. Nokia ryhmänäyttely
• 8.-9.12. Helsinki KV; HeW-12 ja V-12

Harrastaminen:

• Canicross (aloittaminen/kokeilu kesällä)
• Koirapyöräily (kokeilu loppukesästä)
• Koirahiihto (Jonna kokeilee varmaan alkutalvesta hitaalla vahdilla, loppuvuodesta sitten parempaa hiihtelyä)
• Toko (ALO-luokan liikkeiden treenaamista ja ehkä muutamalla kurssilla käymistä)
• Jälki (kokeillaan keväällä, kun lumet ovat sulaneet)
• Haku ehkä (jos riittää innostus ja aika)

Tosiaan kaikki suunnitelmia, katsotaan sitten mihin Leica innostuu. Noita juoksu-, pyöräily- ja hiihtolajeja kokeillaan vasta kun Leica on kunnolla kehittynyt, ettei tule liikaa rasitusta. Hiihtämistä koitetaan jo alkutalvesta, mutta ilman vetoa ja hitaalla vauhdilla, eli lähinnä että Leica tottuu meidän hiihtämiseen. Sitten loppuvuodesta 2012 ehkä paremmin hiihtoharjoittelua.

Nyt se taas osaa mennä maahan

Nyt se taas osaa mennä maahan... En ymmärrä :D Leica oli muutaman viikkon ihan sitä mieltä, että en mene maahan. Sitten kun tänään vähän harjoteltiin, meni kuin vanha tekijä, parempi näin. Kuitenkin pitää reenailla, että ei taas pääse unohtumaan. Aloin naksuttimellakin reenaamisen, kun sain kunnon ohjeistuksen sen käyttämiseen :)

Helppo homma

"ASEENTO"

Leicalle on nyt kuukauden sisällä herännyt vahtimisvimma. Tietenkin vahtiminen tapahtuu hiljaisuuden eli kymmenen jälkeen... Silloin kaikki rappukäytävän äänet olisi kiva puhista, murista ja haukkua. Mutta ainakin tällä hetkellä se on vielä suht siedettävää.
Mielenkiinto muitakin asioita kohtaan on alkanut heräämään aivan eri tavalla. Nykyään Ilo-hiiri kiinnostaa ihan hirveästi. Leica on onneksi seurannut hiiren vipellystä todella nätisti. En tiedä tajusiko se vasta nyt, että täällä asustaa sellainenkin olento. Pupuja Leica edelleenkin pitää kummallisina, eikä ole järin kiinnostunut. Välillä olen kyllä yllättänyt sen vinkumasta keskeltä kanihuonetta, mutta mitään sen kummampaa mielenkiintoa ei ole ollut.

Ilo-hiiri on kiva

Hmm mitäs muuta jatkoa tälle epämääräiselle päivitykselle.... Ei kai muuta jännää, lunta odotellessa!

Lauantai on touhua täynnä

Tänään oli aktiivilauantai!

Kamalan rankkaa tämä elämä

Aamulla 10.30 oli viimeiset pentureenit! Opeteltiin vähän kulkemaan hihnassa vetämättä ja Leica ei oikein tykännyt... Mutta onneksi loppua kohden fiilikset palasivat. Kuitenkin remmissä kulkemisreeni auttoi! jee :)
Nyt pitäisi itse sitten reenailla noita perusliikkeitä, ennen kun mennään alkeis tokokurssille.


Tällä hetkellä sujuu ihan hyvin:
-istu
-seuraa
-seuraamisesta istumaan meneminen
-katsekontakti
-paikalla olo
-sivulle tulo


Tietenkin noissa kaikissa on hiomista, mutta ikään ja harjoitteluun nähden menee hyvin.
Mutta maahan meno, ai että, meidän perheen kirosana. Välillä jo mentiin oikeen mallikaasti, mutta nyt jostain syystä ollaan menty takapakkia! Ei mene maahan, ei sitten millään. Viime viikolla Leica meni vielä sivulta mahaan, pelkästä komennosta, nyt ei edes namilla houkuteltaessa. Eli pitää aloittaa kokonaan alusta harjoittelu.

Leica rentoutuu päivän koitoksista

Mutta tosiaan lauantai jatkui 1½ tunnin koirapuistoilulla. Puistoon tulikin Leican paraskaveri; Tassu kultainennoutaja. Tassu on Leicaa vain 2 kuukautta vanhempi ja ne ovatkin leikkineet ihan Leican saapumisesta asti. Koirapuistoilu meni siis hyvin ja Leica sai viettää taas sosiaalisia hetkiä lajiatovereidensa kanssa. Kotiin tullessa sainkin sitten rauhassa siivoilla, jonka jälkeen käytiin vain 30 minuutin lenkillä ja uudestaan koirapuistossa. Silloin paikalla oli 2 mäyräkoiraa, jotka eivät oikein tykänneet Leicasta. Joten Leica joutui tyytymään omaan seuraansa. Illalla nähtiin vielä pikaisesti kaveriani ja hänen miestään, sekä Ukkoa (amerikanbulldog) ja Pontusta (englanninbulldog). Tapaamis hetki oli lyhyt ja siksi Leica olikin jo lähdössä bulldoggien mukaan auton takakonttiin. Nyt iltariehumisen jälkeen Leicura vihdoin simahti, ah :)

Leican ihan oma tuoli!

Paljon on tapahtunut

Olen niin huono pitämään tätä blogia pystyssä... mutta nyt hieman kuulumisia.

Leica voi hyvin! Tällä hetkellä herra on 5kk, painaa 21,5kg ja on noin 60cm :)

Ollaan käyty hieman pentutottis reeneissä ja suurin osa liikkeistä menee ihan ok. Hiomista on, mutta eihän ikäkään vielä Leicaa paina. Maahan meno on ehkä haasteellisin tällä hetkellä.

Virtaa Leicasta tuntuu löytyvän päivä päivältä enemmän. Nyt käymme päivittäin Leican kanssa noin 3 tuntia ulkoilemassa. Aamuisin 1½-2 h, päivällä 1-1½h ja illalla minilenkki. Aamulenkit usein menevät metsässä ja pelloilla vapaana juosten, päivällä sitten enempi remmissä kulkemista, kun alkaa olemaan jo pimeä.

Leica 5kk

Leican kanssa käytiin näyttelyissä 13.11. ja ROP-pentu Leica sitten lopulta oli :) Jee! Kilpakumppanina oli parikuukautta vanhempi Nuu-tyttlö.

Arvostelu oli tämän näköinen:

"5kk ikäinen kaunislinjainen tasapainoinen urospentu, jolla erit. hyvät mittasuhteet sekä päässä + rungossa. Viehättävä pää ja ilme, hyvät korvat. Kapea eturinta ja löysyyttä kyynärpäissä. Hyvä ylälinja, hyvin kulmautunut takaosa. Eritt. lupaava karkea karvapeite. Esiintyy ryhdikkäästi ja itsevarmasti. Vielä viipyvät kapeat liikkeet." 

tuomari: Veli-Pekka Kumpumäki 

Leica näyttelyissä!

no en jaksa nyt kirjoittaa enempää, olipa tylsä päivitys :D Koitan seuraavalla kerralla parempaa päivitystä.

lopuksi rakkauskuva...

Olemme yhä kaikki elossa!

Emme siis ole kuolleet, vaikka blogi ei olekkaan päivittynyt pitkään aikaan.

Aika Leican kanssa on kulunut todella hyvin: kasvaa, syö, nukkuu, leikkiileikkiiiriehuuuleikkii...

Energiaa on PALJON ja sen purkamiseen saa kyllä kulutettua reilusti aikaa. Onneksi Leica silti osaa rauhottua ja keskittyä. Se onkin jo oppinut seuraamaan, istumaan, makamaan ja luokse tuloa. Kaikissa tietenkin on vielä hijomista, mutta hyvin se esimerkiksi istumisen taidon hallitsee :) Tietenkin kaikkea arkipäiväisiä perusjuttuja on tullut "huomaamatta" opetettua.

Leica on myös päässyt tutustumaan monenlaisiin paikkoihin, eläimiin, ihmisiin ja asioihin. Autossa on siis tullut reissattua paljon ja Leicakin siitä jopa taitaa nauttiakin salaa. ;) Eläinkaupoissa ja eri ympäristöissä ollaan kierrelty melkein päivittäin, sekä ihmisten luona vierailtu. Eläin kokemuksina Leica onkin tutustunut isäni koiriin; Fabiin ja Kaapoon. He ottivat Leican hyvin vastaan, mitä nyt Kaapo hieman yritti astua. Fabi tapansa mukaisesti oli hyvin rauhallinen ja varovainen pentua kohtaan.

 Kaverini ja hänen miehensä amerikanbulldog Ukko ja enlanninbulldog Pontus ovat myös tavanneet hörökorvamme :) Ukko ja Leica ovatkin hyviä ystäviä keskenään, vaikka paino eroa onkin yli 35 kiloa. Pellolla on poikien mielestä kiva kirmailla ja painia. Pontus hieman jyräili Leicaa, mutta lopulta tottui sekin vauvaan. Samalla Leica pääsi tutustumaan kahteen lampaaseen, jota se taisi luulla koiraksi, lähestymistapa oli ainakin hieman sellainen. Myös Kalle-poni oli Leicasta ihan kiva, ja pääsi poika hieman kokeilemaan ponin selässä istumistakin :D Kanoja oli myös tavattavissa, mutta Leica ei tainnut niitä edes huomata kunnolla, kun lampaat veivät kaiken huomion.

  Positiivisesti voi todeta, että Leica ottaa KAIKKI ihmiset hyvin avoimesti vastaan. Aina olisi mukava mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Lapsia Leica myös rakastaa ja osaa niiden kanssa olla aina jotenkin varovaisempi, ei esimerkiksi pure tai riehu. Toivottavasti iän myötä ei tuo piirre koirasta katoa. 

Lampaita

Ukko on Leican esikuva

Jeee

Ukko on Leican paraskaveri :)

Kaapo ja Leica

Fabi tarkkailee varovaisesti vauvaa!

Hihnassa olemme aika paljon lenkkeilleet, se sujuukin jo kuin vanhalta tekijältä. Jaksaa keskittyä pelkkään kävelemiseenkin jo suhteellisen hyvin ikäisekseen ja tuntuu että Leicaa ei saa helposti edes väsytettyä. Onneksi on alueita jossa sitä voi juoksuttaa vapaana, niin saa pahimmat virrat purettua pois. Mutta en nyt muista oliko muuta jännää... kirjoittelen myöhemmin sitten lisää

 Leica autoilee jo kiltisti

 Jonna ja Leica öllöttelee mökillä

 Olen parrakas

 Uljas poika

 Leica ihmetteli ääniä