Riliis-leiri takana

Ryhdin kasvatttaja järjesti leirin kasvateilleen Kerimäellä ja me tietenkin osallistuimme mukaan. Matkaan lähdimme perjantai aamuna 5:00 ja perillä olimme ennen kymmentä, eli juuri sopivasti hakumetsään.

Hakuilimme pe ja la. Haku porukassa oli Ryhdin veli Iisi, puolisisarukset Ryyti, Antti ja Siiri, sekä Aarne (ei ole ainakaan lähisukua). Ryhdin kanssa teimme nyt hieman toisenlaista kokeilua, koska edellisissä reeneissä on mennyt vain jäljestämiseksi. Maalimies meni piiloon metsään, nousi piilosta, heilutteli käsiä ja laskeutui takaisin, matkaa oli ehkä 30 metriä. Tämä toimi selvästikin hyvin ja Ryhti käytti hyvin nenäänsä, eikä lähtenyt jäljestämään. Toisena päivänä tehtiin samanlaisia reenejä, mutta useammalla maalimiehellä, ehkä 5 tai 6. Näidenkin jälkeen Ryhti olisi halunnut jatkaa vielä "äijien" etsintää, koska lähti itsenäisesti etenemään keskilinjaa eteen päin ja katseli, että mihis seuraavaksi lähetettäisiin. :D Hienoa on, että Ryhti nauttii tekemisestä ja keskittyy hommaan täysillä. Olen super ylpeä!

Ryhdin kanssa odotellaan hakumetsään pääsyä (kuvannut Jonna)

Ryhdin lähetys äijälle :) (kuvannut Jonna)

Aarne (FI KVA Zauber) näyttää mallia nuoremmille <3

Perjantaina haun jälkeen oli vuorossa lounas, josta suunnattiin sitten leikkikouluun. Leikittämässä koiria oli maalimies Jussi Seppänen. Ryhdillä käytettiin sen omaa mini tyynyä leluna ja hyvinhän se siitä innostui. Itse olin remmin päässä ehkä vähän hukassa, vaikka ei mitään tarvinnutkaan tehdä.. Onneksi Jussi ohjeisti, jos tein jotain väärin. Ryhti mielestäni toimi todella hyvin, puri tyynyä ja alkoi haukkumaankin!!! Eli ehkä saataisiin siitä hakuun ilmaisu, jos nyt osaan itse sitä haukkumista kaivaa esille.

Perjantaina oli luvassa vielä tottistelua. Omaan suoritukseeni en ole kovinkaan tyytyväinen, mutta Ryhti toimi hyvin. Otimme seuraamista, jääviä ja luoksetuloa. En tajua miksi aina jäädyn näissä koulutustilanteissa, jos on muita paikalla. Minusta tulee aina jotenkin laama ja sen pystyin todistamaan videoilta, joita Jonna kuvasi. Onneksi kuvasi, niin osaan keskittyä nyt virheiden korjaamiseen ja laamatilan kohentamiseen. Lauantaina oli myös tottiksia, teimme taas seuraamista, jääviä, eteen menon (oli Ryhdin eka kerta) ja hieman kapula treeniä. Seuruut meni ehkä vähän paremmin, mutta vieläkin siinä laamatilassani on hurjasti parantamisen varaa ja sitten meinaan aina vahingossa seuruuttaa Ryhtiä liian pitkiä pätkiä. Lelulla toimi ainakin omasta mielestäni paremmin ja seuraaminen oli jotenkin hallitumman näköistä. Kapulankantoon sain jotain hyviä vinkkejä ja pitäisi niitä alkaa treenailemaan kotona, onneksi näillä millään ei ole kiirettä, ajan kanssa hyvä tulee :)

luoksetulo

Koulutuksien ohessa oli mukava seurata muiden koiria ja tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ihan livenä. Ryhti pääsi myös leikkimään muutamien sisarustensa kanssa ja hyvin tulivat kaikki toimeen, Ryhti mielisteli kaikkia ja oli iloinen uusista kavereista. Illalla sitten turistiin lisää majatalossa, johon suurin osa ihmisistä jäi yöksi.
Leiristä jäi superhyvä fiilis ja parasta on, että Ryhdin kasvattaja jaksoi järjestää ihanan leirin, kiitos Riitta <3

Koirat: vasemmalta alkaen Toivo, Hiisi. Sissi, Antti, Siiri, Iisi, Nessi-äiti, Ryhti, Nelli, Ryyti ja Reino
Hiisi, Toivo. Iisi. Nelli ja Reino ovat Ryhdin sisaruksia ja muut puolisisaruksia, paitsi Nessi on tietty kaikkien äiti :)

Lauantaina lähdimme ajamaan hakutreenien jälkeen mökillemme, missä Leica oli hoidossa. Leica oli käyttäytynyt kuulemma hyvin ja nukkunut yönkin superisti, edistystä!!!! Pika visiitti mökillä päättyi sunnuntaina, kun oli taas luvassa reenausta hakumetsässä oman porukan kanssa. Teimme samanlaisen reenin kuin leirillä ja hyvin meni. Nyt vaan odotellaan seuraavia treenejä, joiden pitäisi olla sunnuntaina. Nyt koitan parantaa itseni flunssasta, lopussa kuvia mökiltä.

Kuvassa myös Leica!

Nykyään Ryhdin reidet eivät ole enää noin karvaiset

Tottista, hakua, trimmausta, lenkkeilyä...

Voi kyllä minulla oli viime viikolla aamuvuoro, joten kerkesin sopimaan koko viikon täyteen koiramaista toimintaa ja siksi tämä blogi jäi taas taka'alalle. Mutta tässä nyt viime viikon muistelot (kuvat on ottanut Eila Uusi-Kouvo perjantaina):

Ryyti ja Ryhti 

Oli aivan huippua päästä tekemään aamua, vaikka se ei rahallisesti niin kannattavaa olekkaan. Työni alkavat aamuviikkoina 6.00, joten oli tiedossa tuskaisia aamuheräämisiä. Maanantai-keskiviikko jouduin viemään koirat ennen töitä lenkille ja sehän tarkoitti heräämistä 4.20 (aamukävely kesti ehkä 20-30min, paitsi keskiviikkona, jolloin nukuttiin pommiin :D). Koirat olivat aina yllättävänkin virkeitä ulos lähtijöitä ja rauhoittuivat hyvin ennen töihin lähtöä. Normaalisti siis ne eivät ole tottuneet olemaan aamua yksin, joten hieman jännitti, että miten Ryhti pärjää. Kuitenkin kaikki päivät olivat menneet ilmeisen hyvin koirilla, koska molemmat aina katsoivat unisilla silmillä ovea kohti, kun töistä palasin. Töiden jälkeen kävin sitten normaalin "aamulenkin", eli ehkä 40min-90min.

Ryhti juoksee jäniksenä ja Ryyti antaa kyytiä

Jos nyt tarkemmin paneutuu viikontapahtumiin.
Maanantai oli aika perus, paitsi lenkkejä tehtiin 4 ja illalla kävin juoksuttamassa Jonnaa (Jonna siis ei ole koira, vaan puolisoni..). Itse siis pyöräilin ja Jonna juoksi pyörän vieressä treenaten kevään puolimaratooniin. Leicaa ei viitsitty ottaa mukaan, koska mentiin koko maka asfvaltilla.

Ryhti, Ryyti ja Aarne

Tiistaina oli kauan odotettu Ryhdin ensimmäinen trimmaus. Ryhtiä trimmasi tuttu airisihminen ja sain oppia vähän, että miten homma hoidetaan. Olin aluksi hyvin jännittynyt, että jos Ryhti vain huutaisi tai olisi muuten nolo, mutta oikeastaan Ryhti käyttäytyikin yllättävän hyvin, ainoastaan tiukkaa teki takapuoli ja siitä Ryhti ei ollenkaan pitänyt. Ryhti seisoi pyödällä ja oli paikoillaan, välillä pääsi jaloittelemaan. Karva oli kuulemma helppoa nypittävää, koska se lähti melkein "puhaltamalla" irti. Itse trimmaukseen taisi kulua reilu 2 tuntia ja karvan alta paljastui pieni bambinpoikanen. Ihan loppuun asti trimmausta ei saatu hoidettua, mutta koitamme päästä tässä kuukauden sisällä uudestaan. Perheen airiksista Ryhti oli kiinnostunut, mutta selvästi hieman varautunut. Eniten Ryhti ihastui n. 4-vuotiaaseen Roccoon, joka on aivan super iso airis, ainakin Leican kokoinen. Roccoa se olisi halunnut haastaa leikkimään.

Ryhti antautui isosiskolle :D

Torstaina suuntasimme hakuilemaan Sääksjärvelle. Tällä kertaa koiria oli mukana 6 kappaletta ja reenit kestivätkin 4 tuntia. Ryhti reenasi toiseksi viimeisenä ja teimme partiointia, niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ensin teimme niin, että Ryhti näki keskilinjalta kun maalimies lähti kävelemään metsään, mutta kävelimme melkein heti syrjempään, jotta ei nähnyt muuta kuin sen lähdön. Ryhti päästettiin vapaaksi ja se selvästi yritti etsiä näköhavainnolla ja juoksenteli hieman turhan villisti ympäriinsä, mutta lopulta löysi maalimiehen. Toisella kerralla koitimme ilman näköhavaintoja ja Ryhti pidettiin kiinni. Tällöin Ryhti selvästi ei oikein tajunnut mitään, vaan käyttäytyi kuin olisi ollut normilenkillä, lopulta havaitsi maalimiehen ja oli taas hurjan innoissaan. Viimeinen kerta tehtiin samanlailla ja tällöin Ryhti lopussa nosti nenänsä ja sai ilmavainun. Ryhti päästettiin irti ja se juoksi maalimiehen luokse onnellisena. Hyvä, että se viimeinen kerta onnistui ja toivottavasti Ryhdille jäi hieman mieleen, että miksi siellä metsässä tallustellaan. Tuultahan ei paikkalla ollut paljoa mitään ja se hankaloitti hommaa. Lopuksi keskilinjalla kaikki leikittivät hieman Ryhtiä, kun katsottiin miten se leikkii vieraiden kanssa. Ei ollut kyllä mitään ongelmia, en siis ollut varma tästä vieraiden kanssa leikkimisestä. Nyt keskiviikkona uudet reenit, sekä perjantaina ja ehkä jopa sunnuntainakin!

Aarne, Ryhti ja Ryyti

Perjantaina suuntasimme kohti Kyröskoskea. Tiedossa oli lenkkeilyä Eilan, Ryyti-isosiskon ja Aarnen kanssa, tottistelua, sekä esineruutua. Aluksi aloitimme esineruudulla. Aarne teki ensimmäisenä ja Ryhti katseli taka-alalla. Ryhdillä meinasi palaa käpy, kun se näki, että Aarnelle tehtiin esineruutua ja se oli niin intona, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Aarnen jälkeen Ryhti pääsi vuoroon. Itse olemme tehneet esineruutua oikeastaan 30-35 metrin matkoilla ja niin että minä olen vienyt esineen. Nyt sitten tuli vähän uutta peliin, kun matka olikin n.50 metriä ja Eila vei esineen piiloon. Aluksi Ryhti katsoi Eilaa kummasti, että miki käsky esineelle ei tullu häneltä, mutta lähti kuitenkin juoksemaan esineelle. Matka kuitenkin tyssäsi siihen 30metriin ja otettiin sitten uudestaan niin, että kävelin hieman lähemmäksi ja lähetin uudestaan Ryhdin matkaan. Ryhti haki todella upeasti esineen ja toi sen minulle. Seuraava esine oli hieman lähempänä ja Eila taas piiloti. Tämä meni todella huipusti ja ei enää noteerannut Eilaakaan. Kolmas esine oli 50 metrin päässä, Ryhti juoksi tällä kertaa ihan sinne asti, otti esineen ja toisen minulle!! Olin niin super ylpeä, kun se on noin hyvin kehittynyt <3 Esineinä oli todella pieni rahapussi, hanska ja kynsiharja, kaikkia piti suussaan yhtä suurella innolla.
Tottistelussa olin itse jotenkin aika lukossa, kai se jännitys aina puskee läpi, kun toisten silmien alla tekee. Oman alku laamailun jälkeen Ryhti seurasi hyvin ja sain hyviä neuvoja jatkoa varten seuraamisiin, sekä jääviin. Kokeilimme myös kapulan kantamista, koska siinä Ryhdillä on ollut ongelmia, ainakin kotona. Selitin asian vielä niin, että Ryhti ei suostu oikein pitämään kapulaa edes suussaan. No kuinkas sitten siellä kentällä kävikään, poika juoksi iloisesti kapula suussa ja oikein ylpeänä. Sain pientä kuittailua koutseilta, että "kantaapa kapulaa huonosti, pitääkin ilmoittaa kasvattajalle....:D". No ei se kotona koskaan ollut noin hyvin mennyt, niin luulin, että Ryhdillä on ongelmia sen kapulan pitämisessä, mutta hyvä näin. ;) Lopuksi pääsivät Ryyti, Aarne ja Ryhti kirmailemaan ihanille kankaille.

Ryyti ja Ryhti juoksenteli, Aarnella oli omia juttuja.

Talviloma Savukoskella

Tässä meidän talviloma kertomus:

Vietimme lomaa Savukoskella maaliskuun puolivälissä viikon. Ajomatka on sinne hyvin raskas, kun pituutta yhteen suuntaan kertyy melkein 1000km. Mutta oli ihanaa päästä lumisiin maisemiin, varsinkin kun pakkanen ei paukkunut liian kovissa lukemissa. Äitini isä asustaa siis Savukosken "keskustassa" ja saimme majailla heidän luonaan. Ryhti ja Leica käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka pappani 11-vuotiaalla pohjanpystykorva Ripellä olikin juuri loppumassa juoksut. Rippe piti pojille kunnon kuria ja Ryhti ei uskaltanut mennä edes kovin lähelle. Leicaa kiinnosti Rippe enemmän ja se ei välittänyt ollenkaan louskuvista hampaista. Muuten Leica kyllä positiivisesti yllätti, koska söi koko reissun ajan hyvin (mitä se yleensä ei tee) ja osasi rauhoittuakin. Ryhti nyt on semmoinen rautahermo, että se sopeutuu mihin tahansa ja ihan heti.

Loman aikana kävimme ensimmäistä kertaa kicksparkkeilemassa Leican kanssa, oli kyllä kivaa menoa. :) Pitää harkita jos itsellekin sellaisen joskus hankkisi. Leica veti hyvin ja tehtiin ihan pieniä pätkiä, ei varsinaisesti mitään treeniä, fiilistelyä ennemminkin.

Yhtenä päivänä matkasimme Vasatunturilla. Matka oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus, koska matkustimme sinne koirien kanssa moottorikelkan perässä vedettävässä reessä. Ryhti oli aluksi ihan sitä mieltä, että sehän ei siellä reessä halua istua, mutta lopulta tyytyi kohtaloonsa ja makasi suurimman osan matkasta peiton alla. Leica katseli innokkaana maisemia. Kun perille päästiin koirat saivat juosta vapaana rinteessä. Leica oli aivan intona ja veti hullua rallia mäkeä ylös ja alas, Ryhdillä meinasi mennä hermo, kun ei pysynyt vauhdissa mukana. Maisemat olivat kauniit ja sinne olisi voinut jäädä vaikka koko viikoksi ihastelemaan luontoa ja ihanaa hiljaisuutta.

Lopulta jouduimme aikaistamaan lähtöämme, koska oli luvattu kamalaa lumisadetta koko lappiin ja oikeastaan ihan ouluun saakka. Lähdimme päivää aikasemmin ja yövyimme paluumatkalla ensin Oulussa ja sitten vielä Haapajärvellä. Oli ihana päästä kotiin, kun paluumatka tuintui KAMALAN pitkältä.

Tässä vielä loppuun muutamia kuvia

Sinne upposin jaRyhti ryntäsi pelastamaan

lunta oli riittävästi

kaunis 7kk vanha airis :D 

Ryhdin tottis ja haku

Kirjoitan nyt kahdessa osassa näitä kuulumisia, ettei tarvitse kerralla mitään romaania lukea.

Pojat lenkkeilemässä 30.3. (kännykkälaatua)

Pääsimme siis Ryhdin kanssa ensimmäisiin hakutreeneihin uuden hakuporukkamme kanssa. Ryhti oli ihan intona, mutta ei oikein aluksi meinannut tajuta, että mitä tässä nyt tehdään ja miksi metsässä makoilee ihmisiä. Kuitenkin aina ihmisen löydettyään häntä heilui hulluna ja varmaan parasta oli, kun vielä palkaksi näiltä ihmisiltä sai ruokaa. Teimme ihan alkeis juttuja ja nyt odotan innolla seuraavia reenejä. :) Kivaa olla mukana osaavassa porukassa, jossa kaikki antavat neuvoja ja kertovat  asioiden kulusta!

Tottistelu on edennyt hurjasti! Pidimme pientä taukoa, ilman mitään syytä siis. Tuntuu että Ryhti oli tuon tauon aikana oppinut ties mitä. Ihan kun se olisi jostain lukenut, että näin pitää seurata tai että näin hienosti ollaan paikoillaan paikkamakuussa. Olemme nyt tämän tauon jälkeen ottaneet paikkamakuuta, seuraamista, seuraamisessa nopeusvaihteluja ja jääviä.

Seuraus:
Olemme nyt treenaaneet seuraamista niin, että pidän namia oikeassa kädessä ja kättä vasemmalla puolella kainalon kohdalla. Ryhdin paikka on seuraamisessa oikein priima (ainakin minun mielestäni) ja ei muutenkaan mitään huomautettavaa. Tietenkin tekemistä on vielä paljon, mutta minusta ikäänsä nähden seuraaminen onnistuu todella hyvin ja koira pysyy hyvässä vireessä ja tuntuu että Ryhti jaksaa seurata jo yllättävänkin pitkiä matkoja. Käännöksissä meinaa välillä hieman irrota. Olen myös kokeillut palkkaamista lelulla ja sekin on sujunut yhtä hienosti kuin nameilla. Lelu on ollut vasemmassa kainalossa seuraamisen ajan ja vapautuksesta saa lelunsa. Se on hienoa, että Ryhti oikeasti tekee palkan eteen mitä vain.
Otin seuraamisesta myös nopeuden vaihteluita ja ei mitään ongelmaa, pysyy koko ajan oikeassa kohdassa eikä hämmenny vauhdin muutoksista.

kännykkälaatua

Jäävät meillä on ihan alkutekijöissä, mutta maahan tipahti ainakin tänään saman tein käskystä, tosin annoin käsiavun, mutta kuitenkin!

Paikkamakuuta olen harjoitellut enemmän, koska se tuntui ainakin aluksi olevan Ryhdille todella haasteellista, ei tarvinnut kuin kättä liikauttaa niin koira ponkasi pystyyn. Teimme aluksi paljon treeniä sisällä, mutta nytten kun Ryhti on edistynyt siirryimme sitten pihalle. Teimme reeniä meidän taloyhtiön parkkipaikalla ja sattui juuri ohi kävelemään mies, joka jäi viereiselle autolle jotain hääräämään ja lähti lopulta ajamaan. Ryhti ei noteerannut tätä henkilöä ollenkaan, vaan makasi uskollisesti koko ajan paikoillaan, vaikka autokin siitä vierestä ajoi. Olen antanut Ryhdille aina välipalkkoja ja tämä on osoittautunut hyväksi metodiksi, välillä olemme tehneet ilmankin välipalkkoja 30 sekunnin paikallaoloja. Ajallisesti taisi olla noin 15s palkka, 10s palkka, 20s palkka ja vapautus. :)

Reeniä, eläinlääkäriä, Ryypän kasvua.

Kevät on saapunut, SM-kisat peruuntuneet Jämillä ja nyt toivon minäkin sitten, että kaikki lumet sulaisivat pois ja pääsisimme hakuilemaan Ryhdin kanssa. Olemmekin tehneet vähän esineruudun alkeita. Aluksi oli ongelmana, että Ryhti ei tuonut esinettä minulle asti ja ei oikein tajunnut ideaa. Nyt on toinen ääni kellossa ja esineruutu on Ryhdistä maailman parasta. Esine etsitään aina innolla ja niin kauan, että se löytyy ja esine tuodaan aina minulle asti. Tässä alhaalla video meidän alkeistreeneistä :) Ryhti ilmeisesti potkaisee esinettä (mun hanskaa) jalallaan, koska ei heti huomaa sitä.

Ryhti on kasvanut kovasti ja sen kyllä huomaa jalkojen pituudessa. Otin siitä muutamia rakennekuvia ja muitakin kuvia. Trimmailin päästä vähän karvoja pois, koska siellä päälaella kasvoi kamala permanentti. Nyt se näyttää isolta pojalta, minun pikku Ryry <3 Painoa oli eilen aamulla 18,1kg ja tuosta korkeudesta en ole varma, koska karva on aika pitkää selässä. 54-56cm, ehkä. Ikää n.6½kk.

Leican kuulumisiin: Viime perjantaina olin unohtanut Ryhdin potkaluun lattialle työpäivän ajaksi ja leicahan oli siitä repinyt kaikki irtoavat osat ja pistänyt suuhunsa. Työpäivän jälkeen alkoi kova huoli, että onkohan sillä kohta suolitukos, koska en voinut tietää oliko Leica pureskellut palat kunnolla. No yö meni Leican osalta hyvin, mutta Ryhti sitten yrjöili nahkaluun palasia, kun äitilläni oli kuulemma sellaisen saanut. Ryhtihän ei tunnetusti jaksa kauhean hyvin mitään pureskella loppuun asti, joten se suhteellisen isoja paljoa oli niellyt menemään. Luu tuli sitten yön ainaka kahdessa oksennuksessa ulos sulamattomina paloina ja tietenkin MATOLLE, minnekkäs muuallekkaan. Ryhdistä en huolestunut, koska selvästi kaikki tuli ulos oksentamisesta. No kun lauantai aamu koitti, rupesi Leica oksentamaan, tuli ainoastaan mahanesteitä. Meni ehkä 5min ja taas tuli oksennus mahanesteiden kera ja molemmilla kerroilla tietenkin matolle... Leica kuitenkin vaikutti pirteältä ja suoli toimi normaalisti. Jätin aamuruuan antamatta varmuuden vuoksi. Illemmalla oksentelu jatkui äitini luona. Sunnuntaina muutama oksennus ja maanantaina soitin sitten eläinlääkäriin ja menimme käymään Univetissa. Mitään hätää eläinlääkärin mielestä ei ollut ja saimme paihoinvoinnin estolääkettä ja mahasuojalääkettä. Kaikki nyt kunnossa ja Leica taas voi hyvin :)

Leica eläinlääkärissä :)

kännykkäkuvia lenkiltä. :)

Viikon päästä sitten lähtö Savukoskelle!

Nakinlento

Kuulumisia

Ärsyttää kun on niin kiireinen arki, että tänne ei kerkeä mitään kirjoittelemaan. Mutta tässä tällainen pikakatsaus tapahtuneisiin juttuihin.

Leica joogaa :D kännykkälaatua.

Leican kanssa ei sitten hiihtokausi lähtenytkään käyntiin ja kaikki tulevat suunnitelmat menivät puihin. Lumet suli ja päästiin hiihtään 4 tai 5 kertaa, joka tapauksessa aivan liian vähän. Kaikki vetokerrat menivät kyllä hyvin, mutta eihän noilla mihinkään kisakuntoon päästy.  Joten nyt päätimme olla ilmoittamatta Leicaa Jämin sm-kisoihin, jotka nekin luultavasti perutaan vähäisen lumimäärän vuoksi, yh. No ehkä kesällä canicross kisoihin, riippuu meidän kisakunnosta ja siitä, että sulaako nuo lumet ajoissa pois, jotta saataisiin juoksutreenit käyntii. Nyt melkein vain toivoisin talven loppuvan ja tuon jään häviävän maasta.

Pysytään aiheessa Leica ja jatketaan lisää hieman huonoilla uutisilla, jotka myös osittain vaikuttivat kisasuunnitelmien muutokseen. Leicahan on käynyt nyt todella usein hierojalla, siis koirahieroksi opiskelevan yhtenä projektikoirana ollaan. Selkä on jumittanut hierontojen aijan enemmän ja vähemmän, eikä sitä olla kertaakaan saatu kunnolla kuntoon, eikä Leica ole meinannut rentoutua hierontojen aikana. Yhtenä epäilyksenä on, että selässä voisi olla jotain muutoksia, kun jumiutuu jatkuvasti, eikä suostu rentouttamaan itseään. Saattaa olla, että jäykistelyllä suojaa kipeää kohtaa. Viime kerralla kuitenkin selkä oli selkeästi paremmassa kunnossa ja siihen oli varmasti auttanut meidän kotihoito, mitä hieroja suositteli. Eli laitoimme kuumavesipussiin lämmintä vettä, pidettiin selän päällä hetken ja sitten hierottiin kevyesti selkää. Leica rentoutui meidän käsittelyssä todella hyvin ja sama rentoutuminen tuli nyt ensimmäistä kertaa hierojallakin. Hieroja käytti myös selkään jonkinlaista laaserhoitolaitetta, josta Leica tykkäsi. Jatkamme hierojalla käymistä ja kotihoitoja. Nyt kevään ja kesän aikana rahat kasaan ja selkäkuviin.

Sitten muistellaan hieman retinopatia silmäjuttuja. Mehän pääsimme silmäsairauksiin erikoistuvan eläinlääkärin tutkimukseen tai oikeastaan artikkelintekoon, jossa hän tutkii tai haluaa perehtyä retinopatiaan. Nyt tänään kävimme ottamassa Leicasta verinäytteet ja ne lähetetään jenkkilään tutkittavaksi. Saa nähdä saadaanko sieltä lisää tietoa. Jos olen oikein ymmärtänyt Leican verinäytettä verrataan muiden retinopatiakoirien näytteisiin tai ainakin Leican veljen näytteeseen, joka on myös lähetetty aikaisemmin sinne tutkittavaksi. En nyt viitsi kirjoittaa hirveästi enempää, koska en ole niin varma tästä prosessin kulusta. Mutta kerron enemmän, kun saan lisätietoa näytteistä.

Ryypän kanssa ollaan eletty normaalia pentuarkea: lenkkeilty, tottisteltu, leikitty, nukuttu, riehuttu... Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä koirakoutsi hallille treenaamaan tottista hakuporukan kanssa. Vähän jännittää, että miten Ryhti käyttäytyy, kun ei olla ennen hallissa reenailtu. No onneksi se on aina innokas tekemään.
Olemme ottaneet nyt esineruutu alkeita ja toisella reeni kerralla meni jo suhteellisen hyvin. Ryhti toi esineen minulle asti, kun ensimmäisissä reeneissä tiputti sen kesken matkaa suustaan. Tästä se lähtee :) Ryhti on aina niin innoissaan, kun pääsee tekemään edes jotain. Ajattelin myös jäljentekoa, kun näyttää metsät jo aika sulilta, saa nähdä koska saan aikaiseksi.

Hiihtokausi avattu ja Ryhdin saikku viikko

Jotenkin tuntuu, että nää mun kirjotusinnot tulee aina myöhään illalla ja silloin en jaksa enää avata konetta, joten kirjotetaan sitten kännykällä.

Tosiaan Leican hiihtokausi alkoi torstaina, VIHDOINKIN! Itse en päässyt treeneihin mukaan, kun olin vaihteeksi töissä, mutta Jonna meni reippaana hiihtämään. Peltolammi oli paikkana ja paikalla kuulemma oli vanhoja tuttuja, sekä yksi uusi. Jonna lämmitteli ekan kierroksen yksin ja katsoi vähän ladun kuntoa. Latu oli kuulemma osittain tosi jäinen ja liukas. Leica pääsi sitten vihdoin ladulle ja oli kuulemma aivan super innoissaan. Oli Jonnan pukiessa suksia meinannut jo lähteä, mutta malttoi sitten odottaa jalat täristen veto-käskyä. Käskyn saatuaan lähti kiitämään täysiä ja ohitti heti alussa lähtöä valmistelvan koirakon. Juoksi koko matkan tyhjälle, eli edessä ei mennyt ketään jäniksenä. Jää kohdissa oli pitänyt leica pysäyttää, ettei satu liukastumista. Maaliin asti veti täysiä ja ei ollut mitään ongelmia. :)  aloitettiin nyt vuoden eka veto vain yhdellä kierroksella, eli se on jotain 2,2km. Siitä sitten aletaan lisään kierroksia, kun saadaan kuntoa kohotettua. Leica oli vielä mun töistä tullessakin super iloinen. Nyt sunnuntaina mennään sitten Ylöjärvelle Haavistolle hiihtämään. Se kierros taitaa olla 3-3,5km. Tästä se kausi taas lähtee!!!

Sitten voikin siirtyä vähän ikävämpään juttuun. Viikko sitten sunnuntaina Ryhti teloi jalkansa, ilmeisesti liukastui tai sitten jalka jäi puun väliin. En kerennyt näkemään, kun Ryhti juoksi takanani. Jokatapauksessa Ryhti ulisi vähän aikaa ja piti oikeaa takajalkaa ilmassa, mutta alkoi varaamaan painoa sille suht nopeasti. Kuitenkin aina levon jälkeen piti sitä jäykkänä, joten tiistaina päätin käyttää Ryhtiä eläinlääkärillä.
Menimme Tampereen Univettiin ja Ryhti oli aluksi aivan innoissaan. Mutta sitten ei ollutkaan enää kivaa kun ell alkoi vääntelemään jalkoja. Ryhti oli sitä mieltä että mitään jalkaa ei saisi venytellä tai väännellä. Kuitenkin lopulta tyytyi kohtaloonsa. Oli vaikea sanoa sattuiko Ryhtiä oikeasti mihinkään kun reagoi kaikkia jalkoja venyttäessä vikisten ja ulisten, välillä taas ei mitenkään. Turvotusta ei löytynyt, ainoa mitä näkyi oli pieni jäykkyys liikkeessä. Määräyksenä saatiin tämä viikko lepoa ja remmilenkkiä. Nyt jalka on ollut jo useamman päivän oireeton ja parantunut hyvin, kohta pääsee taas Ryhti juoksemaan vapaana :)

Seuraavaa viikkoa innolla odottaen, että pääsee taas metsälenkkeileen, kun inhoan tuolla teillä kävelemistä.