Ihania hetkiä ja vähän huonompia uutisia.

Viikonloppu meni mitä mainioiten! Käytiin Tampereen ryhmänäyttelyssä, jossa Leicalla oli super kivaa. Kehä käyttäytymisessä on parannettavaa, mutta ainakin Leicalla oli kivaa. Tuomari tuli lepertelemään Leican naaman eteen ilmeisesti Saksaa tai jotain sen kuuloista kieltä, Leicalla heilui häntä, oli iloinen ja nätisti tuomarin käsittelyn alla. Tuomari sanoi heti ensimmäisenä englanniksi, että tietää tämän rodun kehittyvän hitaasti ja sanoi, että Leica tarvitsee vielä aikaa. Seuraavaksi oli aika sitten juosta, se oli vähäntäänkin taas mielenkiintoista. Leican hieman innokas mielentila kehäjuoksemiseen oli vähän liikaa. Ravasi kyllä hyvin aina välillä, mutta osittain laittoi laukaksi, hyppi ja sitten alkoi haukkumaan. Tuomari purskahti nauruun ja lepereteli Leicalle lisää. Tuomari antoi ERI:n ja piti ainakin minuutin hiljaisuuden, kun mietti antaako SA:n. Päätyi kuitenkin siihen, että antaa Leican vielä kehittyä. Kehätoimitsija tuli vielä sanomaan, että tuomari tykkäsi todella paljon Leicasta, mutta vielä tarvitsee aikaa ja neljä vuotiaana on varmasti täydellisen valmis. :) Jäi todella hyvä mieli näyttelystä ja tuomarista, hyvä ja roduntunteva, mukava ja käsitteli koiraa hyvin!

"Jeee, kyhnään ja nojailen suhun!"

"...ihanaa tää nojaaminen!"

M: "Nyt Leica hetki paikoillaan"
L: "YH tyhmää olla paikoillaan!"

"Kai tässä sit pitää olla paikoillaan"

"Jeee siistiä juosta, wufhau"

Tuomari repeltelee Leicalle, Leica tykkää. :)

"ihanaa, kun halailet mua"

Tässä arvostelu:

tuomari Monica Blaha, Itävalta

"Exc. type, lovely head, good pigment. Exc. earset, good topline & tailset. Needs time to mature. Enough rib cage. Very well angulated. Coat not finished. Moves sound." AVO ERI-1

Hyvä Leica <3

Ja nyt kun arvotelu päättyi, niin voi seistä hyvin.. :)

Sunnuntaina käytiin sitten canicrossaamassa. Juostiin kilmotrin matka kahdessa osassa, 20 sekunnin tauko välissä. Leica juoksi hyvin ja olin yllättynyt omasta jaksamisestani. Tämä kerta oli kokeilu kerta omalle ja Leican kunnolle, sekä uudelle vetonarulle. Lopussa kokeiltiin viellä kolme lyhyttä pyöräveto pätkää, Leica veti hyvin eikä välittänyt pyörästä ollenkaan. Meillä on nyt treeni kausi päällä ja koitetaan käydä vetämässä viikossa 2-3 kertaa, sekä hölkkäillä ja muuta mukavaa. :) Itse juoksin viikko sitten testi mielessä 400 metriä, aika oli 1min 22 s. En tiedä oliko hyvä aika, mutta ainakin juoksin maaliin asti. :D

Tänään aamulla sitten  käytiin silmäpeilauksessa. Itse olin kohtuullisen normaalilla mielellä, koska normaalisti jännitän kauheesti tällaisia virallisia juttuja, jos löytyy jotain. Leica puolestaan jännittää nykyään paljon eläinlääkäreissä, antaa silti lääkäreiden tutkia mutkitta ja on nätisti paikoillaan, eikä pyristele pois tai vastaava. Reipas Leica <3 

  Silmien peilaus aloitettiin. Huomasin heti lääkäristä, että kaikki ei ole nyt normaalisti. Koska ensin lääkäri katsoi toista silmää ja sitten toista, sen jälkeen kysyi, että oliko Leica kaksi. Sydän hyppäsi heti kurkkuun, että nyt kaikki ei ole kunnossa. Silmistä löytyi muutoksia, jonkin laisia länttejä silmäpohjasta. Lääkäri epäili suhteellisen harvinaista sairautta, retinopatiaa. Tästä ei vielä tiedä onko kyseessä retinopatia, koska Leicaa ei oltu peilattu ennen. Läiskät saattavat kuulemma johtua myös jostain tulehduksesta. Seuraavalla käynnillä saa tietoa enemmän mikä voisi olla kyseessä, onko läiskät laajentuneet, pysyneet samana vai arpeutuneet. Vuoden sisällä käydään seuranta käynnillä. Lääkäri sanoi, että tänä aikana ei kannata käyttää Leicaa jalostukseen, koska ei tiedä varmaksi mikä on. Mutta itseäni ei haittaa vaikka Leicaa ei koskaan voisi jalostukseen käyttää, vaikka yksi jalostus kysely onkin tullut Amerikasta. Eniten toivon, että ei olisi mitään vakavaa ja Leican näkö ei lähtisi huononemaan. Nyt pidetään peukut pystyssä. Silmät peilasi Sanna Elfving.

"OOO, ihana tyttökoira!"

Treenaamista

Vihdoin ilmat ovat viilentyneet hiukan ja ollaan voitu aloittaa aktiivisemmin treenit tulevaa canicross kautta varten. Yksi varsinainen canicrosstreeni vasta takana, mutta ollaan käyty nyt pyöräilemässä erilaisilla temmoilla. Varmaan paremmin treenit saadaan vielä käyntiin, kun saan käsiini uudet valjaat Leicalle. Pitäisi myös löytää aktiivisempia treenikavereita, kun omat työaikatauluni eivät usein sovi muiden menoihin ja töihin.

  Suunnitteilla tulevalle canicrosskaudelle olisi kahdet kisat, lokakuussa Kuopiossa ja Jämijärvellä. En ole vielä varma osallistutaanko Kuopiossa harrastajasarjaan vai viralliseen, saa nähdä. Onneksi noihin ei tarvitse ilmoittautua niin aikaisin kuin näyttelyihin, jää siis pohdinta-aikaa.

Meidän nuo katsekontakti treenit on jäänyt YLLÄTYSYLLÄTYS vähemmälle. Mutta ollaan silti treenailtu sisällä, sekä vähän häiriössä. Häiriötreeni meni aluksi hyvin, mutta häiriö kasvoi yhtäkkiä liian suureksi (kun joukko päiväkotilaisia marssi puskien takaa samalle kentälle.), lopetettiin treenit sitten silloin siihen. Ollaan nyt sisällä harjoiteltu vähän lisää ja täällä katsekontakti menee jo todella hyvin. Parannusta kontaktissa huomaa siinä, kun esim lenkillä Leica ottaa helpommin itsenäisesti kontaktia ja lähtee tekemään omaehtoista seurausta namien toivossa.

  Alettiin harjoittelemaan hieman myös uudestaan kapulan kantamista tai no edes sen ottamista suuhun. Pentuna saatiin kapulatreenit hyvin alulle, mutta sen treenaus sitten jäikin jostain tietämättömästä syystä. Nyt ollaan naksuteltu ja Leica ottaa kapulan taas ihan hyvin suuhun. Pitää alkaa pikkuhiljaa koittaaa saada pidemmiksi pätkiksi kapulan kantoaikaa.

kuvassa Leica 6kk, 12/2011

Maanantaina Leicalla on hieroja ja viikon päästä Tampereen ryhmänäyttely, ah niin ihanan lähellä! Kaikki Leican kuvat ovat parinviikon takaa mökkireissulta, paitsi se missä Leicalla on kapula. :D

Lopuksi vielä mainittakoon, että perheeseen saapui uusi jäsen: Neme-pupu. Neme tuli Taaperolle kaveriksi, kun Nuusku siirtyi vihreämmille niityille. Luonteeltaan Neme on hyvin sosiaalinen ja reipas palleroinen, tulee hyvin toimeen Taaperon kanssa. :)

Haaste: kontakti

En ole yleensä mikään haasteihminen, mutta nyt ajattelin ottaa haasteen vastaan, koska siitä ei ainakaan haittaa ole! Haasteena siis katsekontaktin treenaus ja haasteen antaja: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/08/aikamoinen-saihkysilma.html

Haasteessa on tarkoituksena hajoitella kontaktia 63 minuuttia viikossa, elikkäs 3 keraa päivässä, kolmessa osassa, minuutti kerrallaan, yhteensä siis 9 min päivässä. :)

Leicaakin kiinnostaa

Leican lähtöasetelmahan on kontaktin osalta hyvin epämääräinen, välillä on hyvä kontakti ja välillä kontaktia ei ole ollenkaan. Häiriö on meille suurin haaste ja ehkä sitä saataisiin korjattua nyt muutaman viikon reenillä vähän ja tietenkin jatkamme kontakti harjoittelua sen jälkeenkin.

Aloitimme heti haasteen! Virheitä tuli ohjaajalle aika monta, mutta onneksi itse näin jälkikäteen tiedostin ne.

1€ naksutin  Biltemasta :D kun vanha 6€ meni rikki..

Otan seuraavalla kerralla eri namitaskun!

Tästä pilkottiin pienempiä paljoa nameja.

Hieno ajastin..

1.treeni:
-pilko nameja
-ota naksutin
-ota kello
-sekä tietenkin Leica

Menin seisomaan olohuoneen lattialle Leican eteen.. Leica huomasi: "haa, sillä on naksutin, nyt siis tehdään jotain". Ensimmäinen katsekonttakti tuli varmaan 2 sekunnin sisään eteen seisomisesta, naksautus, palkkaus ja kello päälle. Seuraava kontakti tuli nopeasti uudestaan, sekä kolmas, neljäs ja viides jne. Jossain vaiheessa Leica alkoi kuitenkin tuijottamaan namitaskua, kuitenkin hetken päästä tuli katse, naksutus ja palkka, kontaktin otto jatkui sen jälkeen hyvin. Minuutti kulunut ja ensimäinen reeni meni hyvin. Ainoa, että menin sekaisin laskuissani, eikä nyt ole mitään hajua monta katsetta tuli, mutta ainakin yli 10, saattoi olla lähemmäs 20...
   Pieni tauko ja sama uudestaan. Toisella kerralla ensimmäinen katse tuli nopeasti ja seuraavakin, sitten taas tuli namitaskun tuijotusta, katse, naksautus, palkkaus ja taas pitkä namitaskun tuijotus. Tämän jälkeen alkoi taas intensiivisempi katsetuokio ja reeni loppui hyvin. Menin taas sekaisin laskuissani, koska aloin miettimään kesken reenin namitaskun tuijotusta.  No tuli niitä kontakteja tälläkin kertaa reilusti yli 10. Sitten taas pieni tauko ja viimeisin minuutin aloitus.
   Viimeinen kerta oli kaikista koomisin:
Menin seisomaan Leican eteen, ensimmäinen katse tuli ja kello päälle. Katseen tarjoaminen oli tällä kerralla runsasta, mutta mitä tekee palkkaaja: ON HIDAS. En kerennyt naksuttelemaan ja antamaan nameja samaan tahtiin, kun katsetta tarjottiin. Mentiin varmasti yli 20:nen, mutta menin taaskin laskuissa sekaisin, kun säädin namin antamisen ja naksutelun kanssa. Jossain vaiheessa aloin miettimään, miksi se kello ei jo piippaa, että minelestäni minuutti on jo kulunut.. no kello ei ollut mennytkään päälle... Lopetettiin sitten harjoitus. Onneksi molemille jäi kuitenkin hyvä mieli reeneistä. :) Hetken päästä menen katsomaan kännykkääni, kun se oli jäänyt lattialle, Leica oli laittanu minuuttiajastimen päälle :D Leica selvästi olisi halunnut jäädä jatkamaan reenejä.

nyt väsyttää

Tälläistä tällä kertaa, illalla sitten uudestaan. Täytyy tsempata palkkaamisen kanssa ja vaihtaa namitasku johonkin parempaan, josta namit saa varmasti nopeasti. :) Pitää nyt koittaa päivitellä muutaman päivän välein edistymistä.

Hiljaisuuden jälkeen..

Kerrankin voin sanoa, että nyt kirjoittamattomuuteen on ollut syy, muutimme 300 metrin päähän vanhasta asunnosta, elikkäs muuton piikkiin. Tällä hetkellä asutaan luhtitalossa, 2h+k+s ja oma piha tai oikeastaan olohuone ja keittiö ovat samassa tilassa. (Pahoittelen kännykkäkuvia, en ole vielä asentanut pöytäkonetta uuteen asuntoomme.)

Mutta siirrytäämpä kuulumisiin, pienoinen reenikausi on alkanut minulla, Jonnalla ja Leicalla. Olen itse lähinnä pyöräillyt ja eräillyt pitkiä 2 tunnin lenkkejä suossa, sekä metsissä. Kahvakuulailua on myös tullut harrasteltua, sekä leuanvetoja. Jonna puolestaan on enemmän keskittynyt juoksemiseen, maratoonin treenaus mielessä. Leica on ollut mukana viileinä iltoina Jonnan juoksulenkeillä, ollaan uitu ja käytiin tekemässä ylämäkitreeni (kerrankin oli alle 15 astetta lämmintä.). Tavoitteena Leicalla on selkälihasten vahvistaminen, sekä yleiskunnon nostoa.

Tällä hetkellä tavoitteena minulla on juoksukunnon nostaminen, ei vaan meinaa kiinnostaa lenkille lähtö. Onneksi sentään olen edes pyöräillyt, tavoitteena olisi viikossa pyöräillä vähintään 90km. Tämä matka taittuu helposti pyöräilemällä töihin ja takaisin kolme kertaa viikossa.

Kävimme möys ylivieskan näyttelyssä, jossa Leica oli kehän arvostelussa toisiksi viimeinen. Oli raskas päivä odottaa arvosteluun pääsemistä, sekä hieman turhauttavaa, koska olimme rodun ainoita edustajia. Tuomari Markku Kipinä arvosteli picardia rotuna ensimmäistä kertaa, se näkyi arvostelussa ja tietämättömyydestä. Tuomari pohti ääneen kysyvästi  : "Luulen, että tälle rodulle tulee massaa hitaasti!?". Mutta pohdinta osui oikeaan, siitä pisteet tuomarille. No tulipahan kehäharjoitusta, jos ei muuta. Ja aikaahan Leica tarvitsee vielä runsaasti, jotta sitä massaa saataisiin hieman lisää ja aikuismaisempaa olemusta.
Tuloksena oli tällä kertaa ERI, AVO1. Eli meidän ERI-putki ei edelleenkään katkennut.

Silmäpeilaus 2.9. ja selkäkuvaukset tulossa syksyn aikana. Sekä seuraava näyttely Tampereen ryhmä 31.8.

Leican 2-vuotis synttärit!

Tänään Leicalla on juhlapäivä mittariin kilahti 2 vuotta! Aika menee nopeasti. Sen kunniaksi käytiin vähän juoksenteleen lasketelurinteessä ja uiskentelemassa. :) Upea mies kasvanut pikku Leicasta <3

Leican komea pää!

Vähän epämääräinen seisonta

Liikettä

Toinen seisontakuva!

Leican synttärilahjat :) 

Tässä vertailuna Leica tänään 2 vuotiaana ja vuosi sitten 1 vuotiaana :)

Uudistus valmis!

Hei nyt on uudistus valmis! Muutaman päivän myöhässä, mutta ei se mitään.

Uutena siis sivuilla on, että nykyään tämä blogi käsittelee myös minun (Miran) ja Jonnan urheilusuorituksia, Leican kommelluksien lisäksi. :) Päivitettiin meidän kaikkien sivutkin ja kannattaa käydä lukemassa, niin tietää vähän millaisia ihmisiä me ollaan ja kuka on hurmaava Leica.

Leican esittely
Miran esittely
Jonnan esittely
(Myös sivun yläreunasta pääsee klikkaamaan meidän esittelyihin)

Mutta itseasiaan:

Kesä on saatu alkuun ja meidän vetotreenit ovat jääneet kesätauolle, jatketaan taas syksyllä, kun ilmat viilenevät. Kevään canicross kerrat jäivät vähäisiksi, mutta saatiin sitäkin antoisempia vetoja. Kävimme yksissä yhteistreeneissä ja muuten treenasimme itseksemme. Oikeastaan minä olen vain ollut juoksemassa Leican kanssa. Syksyllä mennään sitten ekoihin canicross kisoihin!

Nyt kesällä keskitytään sitten muunlaiseen treenaamiseen, lähinnä uimiseen ja lepoon. Viileinä iltoina saatamme käydä hölkkäileen ja juoksemassa laskettelurinnettä, mutta pääasiassa kesä menee lomailun merkeissä, varsinkin jos on kuuma.

Leican kanssa ollaan aika paljon eräjormailtu metsissä ja jonkin verra tokoiltu. Kesällä pitäisi vähän tehostaa treenaamista tokopuolella, kun Leicassa selvästi huokuu iloisuus aina onnistuneen treenin päätteeksi, oli laji mikä tahansa.

Omat treenisuunnitelmat ovat lähinnä hölkkäilyä, pyöräilyä ja kunnon nostamista. Saa nähdä kuinka sitä jaksaa kuumassa.

Mutta jospa tästä alkaisi tämän blogin uusikausi ja jaksaisimme päivittää sitä vähintään kerran viikossa, eikä kolmen kuukauden välein :D

-Mira

Blogi menee päivitettäväksi

Nyt teen vähän kattavamman päivityksen blogiin! Ulkoasu muuttuu, sekä blogissa kerrotaan jatkossa laajemmin koko perheen urheiluharrastuksista, sekä Jonna alkaa myös kirjoittamaan tekstejä tänne. :) Pääsääntöisesti blogi kertoo kuitenkin eniten Leicasta.

Joten pahoittelen sekaista ulkoasua. Valmis viimeistään 1.6.2013!